Tuntuu siltä ettei mitään ehdi taas tekemään satikka että tänne ehtisi kirjoittelemaan. Töissä on mieletön kiirus, kun joka ikinen kunta valmistelee ensi vuoden budjettiaan ja ensi viikolla saankin sitten istuskella budjettivaltuustoissa... huoh...

Rompulan hot spotit näytti aamulla hieman paremmilta (pakko kirjoittaa, että näytti, sillä aina kun kehun että ovat paranemaan päin, niin neiti raapii niskan taas verille...). Nyt neiti syö siis samanaikaisesti kahta antibioottia ja kortisoonia. Lisäksi pesen niskaa prob-shampoolla ja laittelen öljyä päälle. Hieman pehmeämmän tuntuinen niska onkin, mutta sitä kutittaa aivan mielettömästi. Rompula on ihan mutkalla kun pesen sitä, vaikka hieronki tosi hellästi. Jotenkin musta tuntuu, ettei me saada noita parantuun ennen kuin mun joululoma alkaa, koska sillon se ei raavi niskaa kun olen kotona.

Arskalla on sitten vaihteeksi taas valeraskaus. Neiti näyttää ihan koiramaiselta povipommilta ja sohvat pitääkin koko ajan pedata uusiksi. Kaikki lelut on pitänyt piilottaa, koska se muuten hoitaa niitä taukoamatta. Ruokakaan ei ole maistunut, mikä on punkerolle ihan outo juttu. Kaksi päivää se oli kokonaan syömättä, ja sitte mä jo aloin syöttään sitä lusikalla =) Tiedän, että sillä on kyllä tuota vararavintoa läskin muodossa vaikka kuinka paljon, mutta kun teki niin tiukkaa katsoa kun yksi surullisena vain katsoo kuppiinsa ja hiipii takaisin sohvalle. Yleensä nuo valeraskauden pahimmat oireet on hävinny viikossa, joten toivotaan parasta. Kaipaan jo kaikkiruokaista ja ahneata Arskaa...

Jouluvalmistelutkaan eivät ole edenneet. Joulukortit on vielä suurimmaksi osaksi tekemättä ja lahjat ostamatta. Tänään tosin sain systerin ja veljen kanssa sovittua yhteisestä lahjasta mummulle ja äitille, joten se on nyt hoidettu. Mutta iskälle ostaminen on aina tuskaa, koska sillä on jo kaikkea eikä se mitään tarvitse... Ja kaiken lisäks iskällä on tällä viikolla vielä synttäritkin, mutta onneksi se on Birminghamissa reissussa, joten kun ei ole kotona niin ei tarvitse ostaa synttärilahjaakaan... =D

Mulla meni sitten hermot pikkukissan ainaiseen pahantekoon ja verhoissa kiipeilemiseen, ja päästin neidin Frodon kanssa ulos nauttimaan talvisäästä. Ja ai, sitä onnea! Xena vetää meneen kuin pyörremyrsky pitkin tonttia, juoksee ylös puuhun, tiputtautuu (!!!) alas puusta ja juoksee seuraavaan. Olen sen jo pari kertaa pelastanut autotallin katolta sekä puuladon katolta, mutta muuten tuo on pärjännyt ihan itse pihalla. Tontilta se ei ole lähtenyt kuin kerran pois, ja silloin kyse oli ihan mun viasta. Neiti kun lähti mun perään kun hain postit laatikosta. Xena seikkaili jo tiellä ennen kuin huomasin, että se seuraa mua. Ei muuta kuin kissa kiinni ja toruin sitä, sen jälkeen ei ole lähtenyt enää postilaatikolle. Ja toivottavasti ei lähdekään, se kun ei ollenkaan pelkää autoja. Monesti istuu kuin tatti keskellä pihatietä kun tulen kotiin, ja suurinpiirtein näyttää mulle, että "aja kukkapenkkien kautta ohi, mä en ainakaan väisty!" Frodo oli aluks ihan kauhuissaan kun Xenakin oli ulkona ja se seuras sitä kuin hai laivaa. Luuli vissiin olevansa lastenlikkana. Nyt Frodo sentään malttaa lähteä kauemmaskin Xenasta =D Leia sen sijaan on aivan onnessaan kun saa olla yksin koirien kanssa sisällä. Silläkin oli jo hermot mennä pikkukissan kanssa, joka kiusasi sitä koko ajan. Nyt Leia nautiskelee rauhasta nukkuen koirien kanssa sohvalla =)

Ensi viikolla pääsen taas pitkästä aikaa ajaan ravurillakin. Tuttu tarvitsee ajoapua joululoman ajaksi, ja minähän lupauduin auttamaan. Pitää käydä ajamassa 3-vuotiasta Iron-ruunaa, jolla on koelähtö edessä tapanina. Melkoinen kersa Iron kuulemma vielä on, kääntyilee kesken kaiken toiseen suuntaan ja näkee mörköjä joka paikassa, mutta eiköhän me nyt selvitä yhdessä =)

Joululoma alkaakin ensi viikon lauantaina, ja sitä tässä kyllä kovasti odottelee... lasken päiviä vielä tässä vaiheessa, ensi viikolla jo sitten tunteja loman alkamiseen... Tulee kyllä hyvään paikkaan, jotta saa taas hetkeksi rentoutua ja olla tyttöjen kanssa kotona...