Juu... Niin siinä sitten kävi kuten eilen ajattelin. Eli en ihan turhaan hermoillut koko päivää töissä... Rompula oli raapinut vereslihalle koko vasemman puolen niskastaan =(  Heti kun avasin ulko-oven näin eteisessä verisiä tassunjälkiä, joten sen jälkeen piti vain huokaista syvään ja käydä katsomassa minkälainen näky niska oli. Ja kauheahan se oli... Tosiaan koko vasen puoli oli raavittu auki ja veri lähestulkoon virtasi muutamista kohdista.

Ei siinä sitten muu auttanut kuin lähteä peseen neitiä, jotta näkyisi paremmin kuinka syvältä ja laajasti kynnet olivat raapineet niskaa. Eipä se jälki ollut todellakaan kaunista katseltavaa, ja otti niin päästä kun kolmen viikon ajan niska oli saanut parantua, kun Rompula ei ollut päässyt sitä raapimaan.

Illalla alkoikin sitten tenkkapoo, että mitä oikein keksisin, ettei neiti pääse raapiin. Neidillä on ollut sukat jalassa, joista ei ole ollut apua. On ollut jonkinlaista kaulahuivia, josta ei ole ollut apua. Päätin, että käyn tänään ostamassa froteekangasta ja väsään illalla neidille jonkinlaisen kaulasuojan, kuten hevosilla on pakkasilla. Sen päälle käyn apteekista hakemassa sellaisen verkkotuubin, joka pitäisi kappaleen paikoillaan. Katsotaan nyt sitten...

Ensihätään oli kuitenkin keksittävä jotain tälle päivälle. Mä harvemmin jaksan siivota vaatekaappejani, mikä olikin nyt onnenpotku, sillä löysin sieltä vanhat, froteiset "remontti"sortsini, joista väsäsin Rompulalle puvun tälle päivälle. Tosin epäilen, ettei se pysy sen päällä, mutta ehkä hyvällä tuurilla hidastaa sitä raapimista jonkin verran. Shortsin lahje siis tuli kaulalle ja ns. shortsien takamukseen tuli jaloille reiät ja vyötärön kuminauha kiristelee Rompulan vyötäröä...

Kuten kuvasta näkyy, niin neiti ei lainkaan tykkää tästä pikatekeleestä, mutta se suojaa ainakin muutaman minuutin verran niskaa melko hyvin...

Katsotaan nyt sitten kun pääsen kotiin, että onko se enää päällä vai onko se tuhottu tuhansiin palasiin...

Loppuun vielä kuva uudesta "asukista". Sain äidiltä joululahjaksi Hemulin, joka asustelee nykyään meillä takan päällä. Hemuli on siis äidin tekemä, noin puoli metriä korkea tonttu...

Hemuli yrittää tänään sanattomasti pitää jöötä Rompulalle ja tarkkailee meitin talon tapahtumia...