Ronja-Rompula tuli sitten eilen vihdoin takaisin kotiin... Uurna oli yhtä kaunis kuin muistinkin...

Olin ajatellut, että uurnan saaminen ei olisi niin kauhea paikka, mutta kyllä joutui taas itkemään vaikka kuinka kauan. Tuntui kuin tyhjä koti olisi taas täyttynyt Ronjan hengellä ja koti tuntui paljon kotoisammalta. Ehkä se oli vain mun kuvittelua ja kaikki tätä lukevat pitävät mua ihan hulluna, mutta tuntui vain siltä kuin ympyrä olisi sulkeutunut.

Ronjan uurnan sijoitin takan päälle, Ronjan kuvan sekä ystäviltäni saamani enkelikynttelikön väliin. Siinä se on kunniapaikalla...

Perjantaina sain kuulla lisää surullisia uutisia. Ystävämme Tipsu oli siirtynyt Ronjan seuraksi sateenkaarisillalle.

Kuvassa Tipsu toissavuoden Kokkolan näyttelyssä...

Tätäkin kautta vielä Hannelelle ja Sussulle osanotto suureen suruun... Enää ei ole Tipsulla tai Ronjalla minkäänlaisia kipuja, vaan juoksevat iloisesti ja tulevat varmasti meitä vastaan sitten kun se päivä koittaa...