Kyseinen otsikko ei viittaa muhun itseen, vaan Arskaan. Neiti kävi viikko sitten steriloinnissa ja on sen jälkeen pakotettu ottamaan rauhallisesti, mistä neiti tosin ei oikein välittäisi...

Itse leikkaus sujui hyvin. Koko lekurissakäynti alkoi mainiosti, kun punnersin Arskan puntarille. Huhtikuun lopulla neiti painoi 48 kiloa, jonka jälkeen ollaan laihdutettu oikein urakalla. Vähemmän ruokaa, enemmän metsälenkkejä (jolloin neiti juoksee koko ajan vapaana ja lähes koko ajan pusikossa, välillä käy vain polulla/tiellä poikkeamassa) ja touhuilua kakaran kanssa. Ja kyllä on tehnyt tehtävänsä. Puntari näytti iloiset 42,960 kiloa!!!! Kyllä mä tiesin, että Arska on laihtunut, mutta että noin paljon! Nyt on sitte homma pitää kilot kurissa jatkossakin... ja muutama kilo voitaisiin vielä ottaa pois, sitten neiti on tosi timmissä kunnossa ja valmiina näyttelykehiin.

Arska sitten nukutettiin, ja mä totuttuun tapaan tuijotin ja varmistin, että varmasti vain nukkuu, ettei tullut liikaa annettua. Lekurikin naureskeli ja sanoi, että "Aina sunkin pitää varmistaa, usko nyt jo" =) Sitten Arska sai putken kurkkuun ja tipan jalkaan, jonka jälkeen neidin vähäiset karvat ajeltiin masulta ja pestiin. Sitten nostettiin leikkauspöydälle ja tässä vaiheessa mä siirryin odottamaan toiseen huoneeseen. Olin kuitenkin niin, että näin Arskan takajalat koko ajan... enempää en olisi halunnut nähdäkään =)

Leikkaus kesti puolisen tuntia ja viisi tikkiä tuli. Niistä vuoti hieman verta ja kudosnestettä ekana päivänä, muttei enää sen jälkeen. Haava näytti alusta asti suhteellisen hyvältä, kuten kuvasta näkyy (jos näkyy... =D)...

Äiti joutui sitten mun kanssa kantohommiin, että saatiin Arska autosta sisälle ja sohvalle koisaamaan peittojen alle. Sen jälkeen piti yrittää pitää vauhti-Diva poissa Arskan luota. Pidin sitä hihnassa kun käytiin Arskaa moikkaamassa ja muutaman ei-komennon jälkeen D antoi Arskan nukkua rauhassa. Vähän väliä piti kuitenkin yrittää änkeä Arskan viereen nukkumaan, mutta en antanut sen mennä, kun ei tuo D aina muista, ettei Arskan päällä saa kävellä...

Illalla Arska jo horjui ulos pissalle ja seuraavana päivänä olisi ollut menossa lenkille. Mutta nyt on joutunut sitten tyytymään ihan pikkuriikkisiin hihnakävelyihin, sillä otan todella varovasti tämän toipumisen. Arskan sisko kun alkoi riehua viikko steriloinnin jälkeen, jolloin kiinnikkeet sisällä irtosivat ja neiti oli kuolla verenvuotoon =( Joten me otetaan rauhassa ainakin viikko vielä, katsotaan sen jälkeen tilanne uudelleen. Ensimmäiset kolme yötä nukuin Arskan kanssa alakerran sohvalla, en uskaltanut lähteä sen kanssa yläkertaan, kun aattelin, että rappusten kiipeäminen on liikaa vaadittu leikkauspotilaalta.

Kovasti Arskaa kyllä harmittaa kun ei pääse nyt riehumaan pihalle ja metsään. Kaihoisasti katselee kun Divan kanssa lähdetään matkaan... Onneksi D pitää yllä showta sisällä, joten ei tule Arskalle aika pitkäksi... =D