Viikko sitten maanantaina alkoi keuhkoissa tuntua painetta ja poltetta. Tiistaina kävin sitten työterveydessä, josta mut passitettiin heti kotia peittojen alle huilimaan. Ja peittojen alla tuli sitten vietettyä suurin osa viime viikosta... Keuhkoissa tuntui aivan kauhea paino, ihan kuin hevonen olisi seisonut keuhkojen päällä, ja kun käveli muutaman metrin niin ei ollut saada lainkaan henkeä.

Viikossa olo on hieman helpottunut. Paine ei ole enää yhtä paha, mutta sitä on vieläkin. Happi ei kulje kunnolla, ja pelkästään sadan metrin kävely saa mut lähestulkoon läähättämään ja tuntuu, että sydän pomppaa ulos rinnasta. Töissä olen silti, sillä viikko kotona makaamista sai riittää. Menen nyt kuitenkin sillä vauhdilla kun jaksan...

Tytöt tykkäs kovasti kun olin kotona melkein kokonaisen viikon hein seurassa. Tosin lenkille en voinut lähteä, joten muutaman päivän kuluttua Diva kiipeili melkein seinillä. Kakara sai juosta vapaana pihalla, mutta eipä sillä saanut energioita kokonaan pois. Paljon tehtiin temppuja sisällä ja harjoiteltiin pentukoulussa aloittamaamme tanssiharjoittelua. Siinä koira lyö ensin vasemmalla tassulla ohjaajan oikeaan jalkaan, sitten oikealla tassulla vasempaan jalkaan, ja tätä toistetaan muutama kerta. Sitten koira peruuttaa ja molemmat tekee ympyrän itsensä ympäri (olipas vaikeasti selitetty, tekee siis pyörähdyksen). Tämän jälkeen taas lyödään tassulla, ohjaaja peuuttaa ja tehdään pyörähdys jnp. Kakara on oppinut nuo tassunlyönnit komennolla käteen, nyt vielä harjoitellaan jotta ne tassut osuisi mun kenkiin. Peruutus ja pyörähdys sujuu jo kuin ammattilaiselta ;D

Vaikka viikon aikana tuli paljon huilattua, niin se iltaisin nukkumaanmeno on sitten hankalaa. Ei itseni puolesta, mutta Divan mielestä. Oon joskus katsellut näitä kauhukakara-sarjoja telkkarista, jossa lapset kyykyttää vanhempiaan 10-0 ja niissä aina tuo nukkumaanmeno on ongelmallista. Sellaista se on meilläkin nykyään, vaikka lasta ei olekaan, koiranpentu vain =) Vaikka kakara olisi juuri koisinut olkkarin sohvalla, niin kun siirrytään makkariin, se on täysin hereillä. Ensin alkaa sellainen juoksupyrähdys, jossa kakara juoksee huoneen toiselta puolelta toiselle. Sen jälkeen se hyppii sängyltä nojatuoliin, siitä koirien sänkyyn ja takas mun sänkyyn. Tämä kestää useamman kierroksen. Myöskään esimerkiksi nojatuolin täyttäminen vaatteilla ei haittaa menoa; joko kakara hyppää vaatteiden päälle tai käy ensin repimässä vaatteet tuolilta pois...

Tämän jälkeen kakara etsii mahdollista syötävää. Syömiseksi kelpaavat sukat, kirjaston kirjat, kaikki paperilappuset jnp. Kun niitä ei ole, kakara hyppää sänkyyn ja alkaa nuolla mun naamasta voiteet pois (kai ne rypyt pysyy poissa koirankuolalla, ei siihen varmaan yövoiteita tarvi?! ;D). Tämän jälkeen pitää vielä järsiä kirjaa, jota satun lukemaan ja lopulta on vielä kiusattava Arskaa. Kaiken tämän jälkeen voi sitten rojahtaa suoraan mamman päälle nukkumaan, ja pitää yöllä kynsin hampain kiinni mamman peitosta ettei mamma vaan ota sitä kokonaan itselleen =) Yrittäkääpä itse tällaisen Diva stand up -shown jälkeen nukkua! ;D

Kommenoista ei ole tuon aikana suurtakaan hyötyä. Kyllä se lakkaa touhuamasta sen mitä juuri sillä hetkellä tekee, mutta keksii heti jotain muuta puuhaa, yleensä vielä pahempaa kuin mitä äsken oli tekemässä. Olenki tullut siihen tulokseen, että kestämällä vaan tuon muutaman minuutin shown päästään paljon nopeammin nukkumaan kuin komentamalla, jolloin neidistä tulee entistä villimpi...

Tällaista rauhaa näkee siis vain olkkarissa...

Gimli-pupusta en olekaan laittanut tänne kuvia pitkiin aikoihin, joten näytetään nyt kaikille kuinka herra on kasvanut. Divaa kiinnostaisi kovasti tutustua lähemmin poikaan, mutta Gimli ei ole ajatuksesta kovinkaan kiinnostunut. Yleensä jos kakara tukkii nenän liian lähelle häkkiä, Gimli monottaa oikein kunnolla... =)

Edestäpäin näkee kuinka pörröinen turkki äijällä oikein on...