Viikonloppuna tuli sitten katseltua vanhoja kuva-albumeja läpi ja päätin sitten skannailla taas niistä kuvia tänne näytille. Tuo edellinen muistojen polku -kirjoitus kun toi niin mukavasti muistoja mieleen, joten aattelin, että esittelen teille myös muut koirani. Luvassa on sitten vielä muistelo elämäni hevosista... =)

Ensimmäinen ihkaoma koirani oli pieni doberman-narttu Doris. Sen hain tosi surkeista oloista. Tajusin jo siinä pentua hakiessa, että täältä ei koskaan mitään näyttelykoiraa saa, mutta pentua kävi niin sääliksi, että pakko se oli sieltä mukaan ottaa.

Doris oli pieni ja pippurinen, ja vauhtia siltä löytyi aina...

Muutamassa näyttelyssäkin käytiin huvin vuoksi, mutta eipä tullut menestystä. Doris sairastui vuoden vanhana, ja jouduttiin lopulta nukuttamaan ikiuneen vuoden ja kahden kuukauden ikäisenä verisyöpään sairastuneena...

Doriksen jälkeen elämääni asteli suurin tassuin tanskandoggityttö Basso. Nimestään huolimatta siis narttu, mutta sai lempinimekseen Basso, sillä se haukuntaääni oli todella matala... =) Niin ja lempinimen valintaan vaikutti myös erään suosikkilätkäpelaajani lempinimi ;)

Basson lempipuuhia oli elämästä nautiskelu...

Tämä on yksi lempikuvistani... Pikkuveljeni ja pieni, vajaa vuoden ikäinen tanskandoggini... ;D

Basso lähti mukaan kanssani opiskelemaan yliopistoon. Tai minä kävin yliopistossa istuskelemassa ja Basso vietti sillä aikaa aikaansa asunnossani. Lyhyet opiskelupäivät takasivat sen, että käytiin usein pitkillä lenkeillä...

Basso harmaantui todella nopeasti, mutta muuten muorin tassut nousivat vielä hyvää vauhtia...

Lonkat alkoivat vaivata Bassoa 8 vuoden ikäisenä ja kipulääkkeillä rouva eleli jonkin aikaa, kunnes rouvan ollessa hieman vajaa 9-vuotias jouduin tekeen raskaan päätöksen ja päästämään rouva juoksemaan ilman kipuja sateenkaarisillalle... Päätös oli yksi elämäni vaikeimmista...