Muuttui sitten vapun suunnitelmat oikein radikaalisti. Sain keskiviikkona iltapäivällä soiton, että pääsisin odottamaani leikkaukseen seuraavana päivänä, kun oli tullut peruutuspaikka. Ja minähän suostuin koska kivut ovat olleet sellaiset, ettei niiden kanssa ole pystynyt kunnolla edes olemaan.

Torstai-aamuna sitten sairaalaan ja puoli kymmeneltä mut kärrättiin jo leikkaussaliin. Mä inhoan kaikkia neuloja ja pelkään mielettömästi sairaaloissa, joten ei ollut ihan mukava päivä... Mulle laitettiin epiduraalikatetri selkään, jonka kautta sain kipulääkkeitä suoraan selkäytimeen. Jo sen laitto oli niin kauheaa, etten toiste sitä halua kokea!

Heräsin kahden jälkeen heräämössä ihan mielettömiin kipuihin, ja muhun iskettiin täysannostus morfiinia ja muita mömmöjä. Torstai menikin sitten puolitajuttomassa tilassa. Mutta kuten ystäväni sano, olipahan kerrankin sellainen vappu, että mömmöjä piisasi ja pilvessä oltiin ;D

Perjantaina alko maailma taas näyttää paremmalta. Lekuri kävi kertomassa, että leikkaus oli ollut odotettua vaativampi. Multa leikattiin siis kohtu pois, koska siellä oli kolme suurta myomaa, jotka aiheutti mielettömiä kipuja. Koska en ole saanut lapsia, kohtu oli niin tiukassa paikassa, että lääkärit joutuivat sen ns kaivamaan ulos. Suolet kulhoon ja pöydälle, ja sen jälkeen kaivoivat kaikkien muiden osien läpi... :( Ei siis ihme, että olen hieman kipeä...

Vatsassa on nyt sitten lähes 40 haavahakasta, jotka poistetaan torstaina. Leikkauksesta lähtien jalat ovat olleet tunnottomat, mutta tunto tuntuu tulevan takaisin pikkuhiljaa. Nyt tunnottomuutta on enää reisissä.

Saikkua tuli alustavasti viisi viikkoa, mutta lekurin mielestä on hyvä katsoa asia uudestaan neljän viikon kuluttua, ja hän jopa puhui sen puolesta, että kirjoittaisi silloin pari viikkoa lisää saikkua. No, otan kyllä kaiken vastaan, sillä olo on sellainen, että on pakko hoitaa itsensä kunnolla kuntoon ennen kuin alan taas rehkiä töissä. Kotia pääsin siis eilen ja täällä ei tule paljoa muuta tehtyä kuin levättyä, katsottua leffoja ja luetua kirjoja. Kortteja ei jaksa vielä askarrella, sillä tuolilla ei pysty kauaa istumaan. Muutenkin liikkuminen on todella hankalaa ja nouseminen istualta tai maalta koskee järjettömästi ja kestää kauan. Ei pysty edes hengittämään kunnolla...

Arska tuntuu ainakin olevan tyytyväinen siihen, että mamma on kotona :) Yhdessä sohvalla maataan ja nautitaan, välillä istutaan terassilla ja ihaillaan kärpästen surinaa. Eiköhän se siis tästä... :)