Vielä hengissä :)

Haavahakaset on otettu pois (oli "ihanan" kivulias toimenpide), mutta haava ehti tulehtuakin siinä välissä. Nyt takana on 10 päivän ab-kuuri, joka onneksi tehosi. Näyttää siis jo paremmalta, vaikkei aina siltä tunnukaan.

Särkylääkkeet olen vähentänyt minimiin, jotta ajatus taas toimisi, ja aika hyvin tässä on selvitty. Välillä tulen todella kipeäksi, jolloin tämäkin blondi tajuaa, että nyt on tullut hypittyä liikaa. Oon mä jo ajellu autolla ja käynnyt kaupassa, mutta maksimissaan pari tuntia jaksan olla pystyssä, sitten on kaikki mehut poissa, ja kaadun tyyliin sänkyyn useammaksi tunniksi. Taitaa tämä parantuminen tosiaan kestää jonkin aikaa.

Arska on ollut aivan loistava sisar hento valkoinen. On hoitanut mua ykkösluokkaisesti. Ekoina päivinä kotona se tuli aina itse mun luo kun yritin päästä ylös sängystä / sohvalta, ja tyrkytti itseään tueksi, jotta pääsisin ylös. Pihalla se ei mene viittä metriä kauemmaksi, ja tarpeetkin on tehtävä niin, että se näkee mut koko ajan. Päivän lenkki tehdään postilaatikolle ja takas (matkasta tulee lähes 500m), ja se kestää meiltä melko kauan. Arska on koko ajan irti, mutta se ei lähde mun vierestä minnekkään. Vaikka sanon sille, että juokse nyt vähän, niin se ottaa korkeintaan muutaman juoksuaskeleen ja jää sitten odottamaan mua. Jos naapuri huikkaa jotain mulle, Arska tulee väliin suojelemaan pipiä mammaa, ettei kukaan vaan koske mamman masuun :) On se vaan äärettömän viisas koira!!!

Arska ei ole nyt pahemmin siis lenkkeillyt, mutta eipä se suostu edes äitin ja Rockyn kanssa lähtemään lenkille. Pihalle asti äiti saa sen, kunnes Arska hokaa, että mamma ei tulekaan. Silloin se pistää stopin ja vetää äitin takas sisälle. No, kohta alkaa mulla voimat lisääntyä niin päästään sitten pitemmille lenkeille kuin vaan postilååtalla käymään... eiköhän se tästä :)