Viime aikoina on huomannut hyvin, että Aikku on kasvanut jo melkoisesti. Nykyään pirpana hyppää sohvalle ilman mitään vaikeuksia, Arskan suureksi harmiksi, ja lenkkeillä voisi vaikka kuinka pitkästi. Metsässä ollaankin käyty viime viikolla ahkeraan, siellä kun on kiva tallustella kun on niin paljon hajuja ja makuja...

Neidit ihan oma-aloitteisesti ryhtyvätkin syömään puolukoita, jos niitä vain sattuu tuleen vastaan...

Välillä mulle tosiaan tulee paniikki tuolla metsässä, kun annan Aikun olla vapaana. Ei tarvita kuin pieni kuoppa tai suurempi mätäs, niin Aikku on hukassa! Melkeen kun katseensa kääntää Aikusta, niin sitä ei enää näe. :) Onneksi pirpana tulee vauhdilla kun sitä kutsuu...

Mutta kaikkea on todellakin maisteltava ja ihmeteltävä...

Arska tykkää näistä metsälenkeistä, sillä sillon Aikulla on niin paljon muuta puuhaa ettei se ehdi kiusata Arskaa :) Välillä Arska vaan pysähtyy keskelle sammaleita ja vaan huokailee tyytyväisenä...

Perjantaina tuli testattua ihan uudet lenkkimaastot, ja kunnolla. Ystäväni kertoi, että kyseisestä paikasta lähtee mukava, juuri pennulle sopiva, reilun kilometrin pituinen metsäpolku. No, mehän mentiin sinne, mutta siinä olikin useampi vaihtoehto mistä valita. Lähdettiin sitten sellaista polkua, jossa näkyi tassunjälkiä. Ja mentiin ihan väärälle polulle! Eksyttiin ihan totaalisesti sinne metsään, koska mä kieltäydyin lähtemästä tallusteleen takasinpäin samoja jälkiä :) Käveltiin varmaan kahdeksan kilometriä ennen kuin auto löyty. Yritin välillä kantaa tuota pirpanaa, sillä ajattelin, että tuollanen pituus on sille aivan liikaa. Pirpana kuitenkin kiemurteli vaan koko ajan sylissä ja halusi itse kävellä. Loppujen lopuksi se sitten kävelikin suurimman osan matkasta!

Arska oli ihan poikki ku löydettiin lopulta auto, ja niin olin mäki. Tuo meitin polku ku ei ollu koko ajan mitään normaalia metsäpolkua, vaan suurimman osan ajasta upottavaa hiekkaa.... Pirpana ei kuitenkaan ollut moksiskaan! Kotiin ku päästiin niin me mentiin Arskan kaa sohvalle huilaan, mutta pirpana alotti leikit kissan kanssa! Se touhus ainakin tunnin vielä kotona, ennen ku päätti ottaa pienet päikkärit. Tarkoittaakohan tämä nyt sitten sitä, että me saadaan ruveta joka päivä tallusteleen kymmenien kilometrien lenkkejä?! :D

Tulevia näyttelyitäkin olen katsonut sillä silmällä. Marraskuussa olisi pentunäyttely pikkupennuille, jonne me taidetaan lähteä Aikun kanssa. Tosin ennen sitä pitäs oppia vielä näyttelyhihnassa seisominen ja vierellä juokseminen, mutta onhan tässä aikaa. Pirpana osaa seistä paikoillaan, mutta sitä on opeteltu vaan ilman pantaa. Ja vierellä juoksu on hakusessa; mamma kun juoksee liian hitaasti :D