On ollut niin kiireistä ettei tännekään ole taas ehtinyt mitään kirjoittaa. Mun kiireet ei johdu joulusta, vaan ihan noista pennuista ja tulevasta Australian-matkasta.

Pennut pitää mut töiden jälkeen hyvin liikkeellä, joko olen niitä viemässä ulos, pesen lattioita tai yritän hillitä niitten leikkimistä. Pirpanat kun välillä innostuvat leikkimään niin rajusti, että on pakko mennä väliin. Viime päivinä on tullut käytettyä kukkasumutinpulloa, ja pieni vesiruiske saa pirpanat pysähtymään hetkeksi :)

Tämä on meillä suhteellisen harvinaista:

Adahkin on nyt alkanut pysymään paremmin jaloillaan ja vetää pihalla meneen jo juoksujalkaa. Tosin tämä musta terroristi on melkoinen draamaqueen. Kaikki on aina Adahn mielestä väärin, häntä sorretaan, hyljeksitään, ruoka tulee liian hitaasti tai palvelu on muuten vaan surkeaa, ulkona on kylmä, tassut jäätyy ja niin poispäin. Ja kaiken aikaa pirpana valittaa ja huokailee kovaan ääneen.

Tuo draama tulee hyvin esille kun tulen töistä kotiin. Adah nojailee pentuporttiin ja katselee mua portin pinnojen välistä. Kun tervehdin, niin pirpana ei edes katsoa minua, vaan hyvin dramaattiseen tapaan huokailee ja näyttää siltä kun häntä olisi rääkätty koko päivä :) Se on eleiltään ja olemukseltaan aivan samanlainen kun mykkäfilmien naishahmot, eli hyvin dramaattisia :) Pirpana onkin saanut viime päivinä lempinimekseen Draama :D

Tässäkin kuvassa osoitus siitä kuinka Draaman mielestä pihalla oleva lumi on aivan liian kylmää ja märkää... :)

Kirvesmies kävi tekemässä meille pari pentuporttia lisää, jotta saatiin portti myös yläkertaan menevien rappusten eteen, kun nuo lapset katsoi kivaksi ajanvietteeksi yrittää niitä kiivetä ylös ja alas. Portit tietenkin aiheuttaa kauheata draamaa, kun niitten taakse joutuu jäämään. Mamma on ihan eläinrääkkääjää kun jättää lapsukaiset portin taakse... :)

Adahn tultua taloon ei olla käyty Aikun kanssa pentukoulussa. Meilläpäin on meneillään hirveä kennelyskä-vitsaus, joten en viitsi ottaa riskiä, että Aikku toisi kennelyskän mukanaan koulutuksesta. Ollaan vaan harjoiteltu kotona, ja kun Adah saa rokotukset, niin mennään Aikun kanssa taas kouluun. Kotona harjoittelemista häiritsee eräs draamakuningatar, joka kokee jäävänsä kaiken hauskan ulkopuolelle, mutta päivittäin saadaan Aikun kanssa jotain tehtyä :)

Aikun eka näyttelykin jäi väliin, kun kävinkin hakemassa Adahn meille enkä lähtenyt Aikun kanssa Helsinkiin pentunäyttelyyn. Mutta tuleehan noita näyttelyitä lisää. Ja kotona harjoitellaan seisomista...

Nyt on reilut kaksi viikkoa aikaa Australian-reissuun, ja musta tuntuu, että en ole ehtinyt vielä hankkia mitään. Kaapissa on toki kesävaatteita vaikka millä mitalla, mutta kaikki muu puuttuu. Lauantaina pitääkin suunnistaa ostoksille hankkimaan yhtä sun toista. Mitään turhaa en tietty raahaa mukanani, muun muassa aurinkovoiteet on Ausseissa sata kertaa halvempia ja ostetaan ne sieltä, mutta tietyt tavarat on pakko ottaa mukaan.

Ihan tässä alkaa jo jännittään tulevaa matkaa. Suurin jännitys on siinä kun joudun jättään tytöt yli kahdeksi viikoksi... Toivon, että Arska antaa mulle sen anteeksi. Arskasta en ole ollut erossa muutamaa päivää pitempää aikaa... ikävä tulee varmasti, mutta pitää vaan tehdä lomalla paljon kaikkea ettei ehtisi tulla ikävä. Tosin yöt ovat varmaan kauheita, kun on tottunut nukkumaan Arska kyljessä kiinni ja Aikku kainalossa (ja viime viikot myös Adah kainalossa)... No, kerranhan mä vaan tuolla käyn ja pitänee sitten ottaa systeri kainaloon, jollei muuten saa unta :)

Reissun takia päätettiin perheen kanssa ettei yhtään joululahjaa osteta, vaan vanhemmat antaa meille hieman reissurahaa ja me ostellaan sitte kovasti tuliaisia reissusta. Nyt ei siis tarvitse miettiä päätä puhki lahjojen kanssa, sillä joululahjaostoslistalla on vain kolme lahjaa: kummipojalle, kummipojan siskolle sekä parhaimmalle ystävälleni :) No, tänään käyn lisäksi hakemassa muutaman lahjan, jotka annan Joulupuu-keräykseen, jotta vähävaraiset perheetkin saavat lahjoja.

Joulukorttejakaan en lähettele, vaan kaikki tekemäni kortit lahjoitan taas viime vuotiseen tapaan Tiimarin JouluMissioon, josta kortit lähetetään yksinäisille vanhuksille. Uskon ja luotan siihen, että ystäväni tietävät minun ajattelevan heitä vaikken korttia heille laitakkaan :)