Ensinnäkin on pakko kommentoida tätä vuodatusta ja heidän tarvetta hankkia sponsoreita. Varmaan ok juttu, mutta mua häiritsee ihan sikana, että mun blogia katsottaessa alhalla on jokin inhottava mainos!!! Kunhan ehdin (menee varmaan ensi vuoden puolelle), niin tämä blogi vaihtaa paikkaa jonnekin muualle, jossa ei tarvitse tuijottaa oranssin värisiä mainosbannereita. Ilmoittelen asiasta täällä kun paikka vaihtuu...

Käytiin eilen eläinlääkärillä Arskan kanssa. Kyseessä oli ihan vain rutiini vuositarkastus, kun neidille tulee ensi viikolla mittariin 7 vuotta. Lekurisetä kävi läpi koko neidin ja kaikki oli kunnossa. Silmät, sydän, korvat, suu, imusolmukkeet, nivelet ok, eikä verikokeessakaan ollut mitään poikkeavaa, vaan kaikki oli kunnossa. Nyt voi huojentunein mielin lähteä reissuun ja juhlistaa ensi viikolla synttäreitä. Koskaanhan ei tiedä vaikka neiti jo huomenna sairastuisi, mutta ainakaan missään ei eilen ollut viittauksia siihen.

On aivan käsittämätöntä, että mamman mussukka täyttää jo 7 vuotta! Tuntuu, että tuo vasta äsken muutti meille remontoimaan ja sisustamaan... :) kaunis ja viisas neiti on aina ollut, mutta nyt neitiin on tullut sellaista vanhuuden tuomaa viisauttakin ja ylpeyttä (ja harmaita karvoja turpaan!) :)

Viikonloppuna yritettiin leikkiä pihalla auringonpaisteessa, mutta kun mittari näytti -16, niin eipä nuo kauan ulkona viihtyneet. Tehtiin sitten useampia lyhyitä pyrähdyksiä ulkona, niin ei tullut niin nopeaa kylmää (paitsi mulle, olin koko viikonlopun ihan kohmeessa...). Pennut yrittivät viihdyttää itseään ulkona riehumalla, jotta pysyisivät lämpimänä...

Mä taas yritin ottaa kuvaa, jossa kaikki olisi ollut näkyvissä, mutta siitähän ei tullut mitään. Aina joku katsoi toiseen suuntaan tai ei vaan malttanut olla sitä paria sekunttia paikoillaan. Jos yhden pennun kuvaaminen on vaikeaa, niin kahden on sitten ihan mahdotonta! :)

Vahingossa sain otettua kuvan noista pennuista vierekkäin, mutta teoshan ei ole mikään mestariotos...

Pihalla piti kuvata myös ihania maisemia... ainoa hyvä puoli talvessa on se, että on niin kaunista...

Sisällä nuo lapsoset on sitten yhä edelleen niin villejä, että välillä tuntuu ettei ole mitään rajaa. Toisiaan pitää retuuttaa ja komentaa, vaikka leluja olisi kuinka paljon tarjolla. Ja jostain kumman syystä, juuri se toisella oleva lelu on saatava heti eikä hetken päästä :) Kuvasta ei varmaan voi arvata mitkä on meidän poppoon lempileluja? ;)

Noita solmuja on varmaan 20, mutta kuitenkaan niitä ei muka tyttöjen mukaan ole tarpeeksi. Aina on hukassa just se yksi niistä, joka sattuu oleen jossain sohvan alla tai pentuhuoneessa :)

Yhden harvinaisen otoksenkin sain toissailtana otettua... kello on lähemmäksi yhtä yöllä, siksi tässä kuvassa ollaan näin rauhassa :)

Aikku on osoittanut kiipeilytaitonsa jo aikaisemmin kiipeilemällä kirjahyllyn korkeimmalle hyllylle, joten ei ole kai mikään ihme, että sohvan ylin kohta on pirpanan lempivahtimispaikka...

Tuolta näkee kaikki mitä pihalla tapahtuu ja kaikki, jotka meille tulee. Hyvä paikka seistä ja vahtia siis tuollaisen pienemmänkin vahtikoiran :)

Muutenhan Aikku poseeraa ihan mieluusti aina kun vain on mahdollista. Tässä kuvassa pirpana onkin kuulemma täysin äitinsä näköinen...

Toivotaan, että tulee samanlaista ja jopa parempaa menestystä näyttelyistäkin kuin äitille on suotu :) Olenkin jo katsellut ensi vuoden näyttelyitä, mutta ei kai tässä mikään kiire ole. Taitaa Ainon ensidebyytti mennä Vaasan KV-näyttelyyn huhtikuussa. Adah päässee kehiin Tuurissa toukokuussa... eli kiireinen näyttelykesä tulossa, jos joka paikkaan olen menossa mitä nyt olen suunnitellut :)