Viime tippaan meni myös osallistuminen WOJ:n viikon haasteeseen, jonka aiheena oli rakkaus.

Hyvin simppelillä kaavalla tein tämän...

Joining in WOJ-challenge in the last minute! This weeks challenge was love and I made just a simpel card...

Ehdinpä juuri ja juuri mukaan P*skiksen haasteeseen, jonka aiheena oli värikombi punainen ja turkoosi...

Viime tippaan meni, mutta aamulla väsäsin kortin kasaan... =)

Pitihän se arvata, että tänään olisi aivan upea sää ulkona, kun oli pakko olla töissä!! Aamupäivällä ehdittiin onneksi Arskan kanssa nauttia hetken arskasta (:D), ennen kuin mun oli lähdettävä taas hommiin... On tällainen ihana 13 päivän työputki päällä, ennen kuin onneksi on pari päivää vapaata...

Lunta tuli taas perjantaina ja lauantaina siihen tahtiin, että musta tuntuu ettei sitä saa aurattua enää mihinkään. Arskakin ihmetteli pihalla, että eihän noitten lumikinosten yli voi edes hypätä kun ovat niin korkeita...

Arskalla on tapana yrittää auttaa mammaa lumen auraamisessa... nimittäin syömällä sitä! Valitettavasti lunta on tullu siihen malliin, ettei yksi pieni bullmastiffi ehdi kaikkea lunta syödä vaikka kuinka yrittäisi olla avulias... =)

Xenakin nautiskeli ihanan lämpimästä auringonpaisteesta köllöttelemällä puussa...

Oltaisiin mieluusti jääty ulos pitemmäksikin aikaa, sillä tuulta ei ollut lainkaan ja aurinko lämmitti ihanasti... Tässä näkymät meitin niin sanotusti takapihalle...

Arskastakin tuli ihan myrtsi kun sanoin, että nyt on lähdettävä sisälle kun mamman on mentävä töihin. Tosin eka ilme oli tyyliin, "nytkö jo sisälle?!!"...

Voin vannoa, että ensi viikonloppuna ei ole tällaisia kelejä, kun mulla on vapaata....

Ja nyt niihin ihaniin hevosiin, ja taitaa tulla pitkä postaus =)

Aloitin tallilla ravaamisen jo 11-vuotiaana, mutta silloin se ei vielä ollut muuta kuin harjaamista ja ratsastelua. 13-vuotiaana siirryin ravitallille, jossa mulla jo oli oma passihevonen, mutta ihan tosissani otin tämän ravihevostelun kun 15-vuotiaana siirryin suurelle ravitallille hommiin. Siellä olin ihan palkallisessa työssä kesät ja muun ajan vuodesta ilman palkkaa =) Tallille oli meiltä 8km yhteen suuntaan, jonka poljin pyörällä joka päivä, oli sää sitten mikä tahansa  =) Eli ihan vakavissani otin tämän harrastuksen!

Tällä isolla ravitallilla opin kaiken mahdollisen ja siellä tulikin vietettyä lähes 5 vuotta elämästäni. Vanhemmat ja pikkusysteri voivat vakuuttaa, että mua ei näkynyt tuona aikana kotona muuta kuin nukkumassa =D

Tältä tallilta löyty myös mun elämäni hevonen, Meeri. Meerin kanssa tuli kuljettua pitkin poikin Suomea raveissa ja kun ei oltu raveissa niin oltiin Meeri-mamman kanssa treenaamassa tai touhuamassa jotain muuta. Meeri oli jenkkitamma, joka oli pari kuukautta ennen mun tuloa tallille saapunu Suomeen Atlantin takaa. Tosi hieno tamma!

Meeri oli tosi vaikea valmennettava, kuumeni todella nopeasti kärryjen edessä, joten suurin osa sen valmennuksesta hoidettiin selästä. Eli meikä treenasi ratsastaen ammattivalmentajan ohjeiden mukaan. Harvemmin laitan teille näytille kuvaa itsestäni, mutta tässä nyt sellainen =) Onnellinen 15-vuotias... ;)

Meerillä oli jo Suomeen tullessaan melkoinen läjä voitettua rahaa, joten jouduttiin heti koviin sarjoihin. Aina ei naurattanut, kun Meeri oli tyypillinen nainen = ei huvita juosta tänään, koska sataa vettä / sataa lunta / tuulee väärästä suunnasta / ei vaan huvita... :D

Kaikkein pahin ravireissu oli ehdottomasti kesällä kun lähdettiin Tornioon V5-raveihin. Olin tallilla jo aamulta klo 4 laittamassa hevosia kuntoon silmät ristissä. Matka tuntui kestävän ikuisuuden ja kun päästiin perille, niin yksi oreista oli repinyt bussissa riimun irti päästään ja teki kavioilla itselleen vapaan pääsyn ulkoilmaan. Toisen oriin kanssa paineltiin katosten taakse piiloon, jottei irti päässyt ori kävisi kimppuun ja samalla yritettiin saada poika kiinni. Äkkiä saatiinkin poika kiinni, ja kaikki taas hyvin... mutta Meeri oli tosi kuuma ja jouduin ennen lähtöä taluttaan sitä pari kierrosta rataa ympäri ettei se viennyt kuskia kuin märkää rättiä. Itse lähdössä mamma laukkasi, ollen maalissa vasta kymmenes. Muut linkissä olleet eivät suoriutuneet sen paremmin, tuloksina 6., 8., 9. ja 13. sija.... Uudestaan ei Tornioon lähdetty vähään aikaan... =)

Onneksi hyviäkin hetkiä oli. Kaustisen raveissa Meeri oli ihan ylisarjassa, päivän kovimmassa lähdössä ja räjäytti pankin. Jollei mulla olisi tuota juoksua videolla, en muistaisi siitä muuta kuin hakkaavan sydämeni kun tajusin loppusuoralla, että mamma repäisee muitten ohi. Vaikka näin, että mamma oli ekana maalissa, niin en uskonut ennen kuin selostaja kuulutti tulojärjestyksen, jonka jälkeen repesin täysin :) Siinä oli "Hangon keksi" aisalla kun käytiin kunniakierroksella ja voittoloimi sekä kukkapuskat hakemassa... ;D

Meeri jäi sitten kolmen starttivuoden jälkeen mammalomalle, ja synnytti hienon oripojan, Villen. Olin paikalla synnytyksessä ja oli kyllä aivan unohtumaton tapahtuma...

Villestä kasvoi iso ja hieno poika, joka starttiurallaan keräsi enemmän rahaa kuin mamma ja juoksi myös kovempaa...

Meerin kanssa samaan aikaan mulla oli myös toinen jenkkitamma Ninja passina. Ninja kilpaili kuitenkin vain yhden kesän enää, ennen kuin jäi mammalomalle...

Meerin siirryttyä mammalomalle sain passeiksini kaksi tuittupäistä naista lisää (vaikka Meeri oli mammalomalla, niin se oli silti mun hoitohevonen. Jokaiseen päivään kuului samat hoidot ja rapsutukset kuin kilpailu-uran aikana, nyt ei vaan enää käyty päivittäin treenilenkillä!).

Viivi oli jo kokenut konkari radoilla, mutta kukaan ei halunnut sitä laittaa startteihin, koska se aina mukiloi hoitajansa. Päivää ennen kuin se siirtyi meidän talliin ja mun passiksi, se oli kärryjen edestä pukittanut hoitajalta käden poikki ja tajun kankaalle... No, mulla ei koskaan ollut Viivin kanssa mitään ongelmia, vaan tamma käyttäyty aina täydellisesti. Viivin kanssa kierreltiin myös ympäri Suomen pokkaamassa yhden sun toisenkin voittoloimen...

Toinen tuittupää passini oli Pöllis, nuori ja kokematon tamma, jonka kanssa ei koskaan tiennyt mitä tulisi tapahtumaan. Pölliksen kanssa tuli "tutkittua" kärryineen ojanpohjat, pilkottua kärryt umpimetsässä (kun ei tiellä pysytty...) ja mun varpaat koki monet kolotukset, kun Pölliksen lempipuuhana oli seistä mun jalkojen päällä =) Muuten tuittupää oli kiltti tamma, joka ei tosin sopinut kilpahevoseksi. Muutamaan starttiin tamma osallistui ennen kuin omistajat päätti kokeilla, josko se varsomisesta rauhottuisi...

Muutama muukin upea hevonen jäi nyt näyttämättä ja kertomatta, mutta ehkä palailen niihin vielä joskus... Nämä tammat ovat kuitenkin ne, jotka ovat olleet mulle kaikkein tärkeimmät, etupäässä Meeri-mamma, jonka kuolemaa itkin viikkokausia. Mamma kuoli suolisolmuun kesälaitumella...

Viikonloppuna tuli sitten katseltua vanhoja kuva-albumeja läpi ja päätin sitten skannailla taas niistä kuvia tänne näytille. Tuo edellinen muistojen polku -kirjoitus kun toi niin mukavasti muistoja mieleen, joten aattelin, että esittelen teille myös muut koirani. Luvassa on sitten vielä muistelo elämäni hevosista... =)

Ensimmäinen ihkaoma koirani oli pieni doberman-narttu Doris. Sen hain tosi surkeista oloista. Tajusin jo siinä pentua hakiessa, että täältä ei koskaan mitään näyttelykoiraa saa, mutta pentua kävi niin sääliksi, että pakko se oli sieltä mukaan ottaa.

Doris oli pieni ja pippurinen, ja vauhtia siltä löytyi aina...

Muutamassa näyttelyssäkin käytiin huvin vuoksi, mutta eipä tullut menestystä. Doris sairastui vuoden vanhana, ja jouduttiin lopulta nukuttamaan ikiuneen vuoden ja kahden kuukauden ikäisenä verisyöpään sairastuneena...

Doriksen jälkeen elämääni asteli suurin tassuin tanskandoggityttö Basso. Nimestään huolimatta siis narttu, mutta sai lempinimekseen Basso, sillä se haukuntaääni oli todella matala... =) Niin ja lempinimen valintaan vaikutti myös erään suosikkilätkäpelaajani lempinimi ;)

Basson lempipuuhia oli elämästä nautiskelu...

Tämä on yksi lempikuvistani... Pikkuveljeni ja pieni, vajaa vuoden ikäinen tanskandoggini... ;D

Basso lähti mukaan kanssani opiskelemaan yliopistoon. Tai minä kävin yliopistossa istuskelemassa ja Basso vietti sillä aikaa aikaansa asunnossani. Lyhyet opiskelupäivät takasivat sen, että käytiin usein pitkillä lenkeillä...

Basso harmaantui todella nopeasti, mutta muuten muorin tassut nousivat vielä hyvää vauhtia...

Lonkat alkoivat vaivata Bassoa 8 vuoden ikäisenä ja kipulääkkeillä rouva eleli jonkin aikaa, kunnes rouvan ollessa hieman vajaa 9-vuotias jouduin tekeen raskaan päätöksen ja päästämään rouva juoksemaan ilman kipuja sateenkaarisillalle... Päätös oli yksi elämäni vaikeimmista...

P*skiksen uusimman haasteen aiheena oli bling, bling ja sitä yritin sitten käyttää useammassakin paikassa.

Leimasinkuvan värittelyssä on käytetty shimmer chalkseja, joten se tuikkii kunnon bling-blinginä kun sitä katselee läheltä, mutta sitä ei tietenkään kuvassa nyt näy. Lisäksi lisäsin muutamat strassikoristeet "joka toiseen" reunaan... =)

Ja lisää magnolia-haasteita... Just Magnolian uusimman haasteen aiheena oli sydämet ja kukat. Niitähän sitten piti änkeä korttiin mukaan ihan joka nurkkaan... =)

Just Magnolias this weeks challenge was hearts and flowers, and those I have a lot of =) Hearts both in papers and in sentiments and flowers in stamp and as sentiment...

Uusi Magnolian haasteblogi korkkasi haasteet käyntiin tällaisella luonnoksella. Pakkohan tähänkin oli osallistua! =)

Kortin värit ovat jotain ihan muuta kuin mitä yleensä käytän, mutta vaihtelu virkistää...