Näin se pakkoloma sitten alkoi käynnillä työpaikalle. Piti käydä antamassa neuvoja tuuraajalle, joten ei tarvinnut olla paikalla kuin pari tuntia. Mutta eipä tätä päivää voi vielä kutsua sairaslomaksi... ehkä huomenna voisi sitten ottaa rauhallisesti ja olla välittämättä mistään.

Kerroin eilen pomollekin ongelmistani pikkupomon kanssa. Oli kuulemma aavistellut jotain ja piti vissiin pikkupomolle jonkinlaisen puhuttelun, sillä pikkupomon soittaessa mulle eilen, kuulosti aivan eri ihmiseltä. Oli niin ystävällinen ja käski rentoutua kunnolla, jotta jaksan sitten joskus tulla takaisin töihin!!!! Olin totaalisen ällikällä lyöty. Meinasin jo kysyä, että seisooko pomo sun selän takana kun tuolla tavalla puhut, mutta eipä ole mun tapanani piruilla pikkupomoille, joten annoin olla.

Uuden perheenjäsenen kanssa asiat eivät ota sujuakseen lainkaan. Koira on ylihermostunut ja alkaa kiljumaan pienestäkin liikkeestä. Lisäksi mun turbobullerot eivät pidä koiruudesta juurikaan. Se kun haukkuu päivät pitkät kun olen ollut poissa, ja nuo mun ei pidä turhasta räksyttämisestä ollenkaan. Saa nyt nähdä mitä tässä pitäisi tehdä. Tuntuu, että se on tämän neljän päivän aikana mennyt vielä enemmän takapakkia, jos se on edes mahdollista... Itselläkin on hermot mennä, kun koiruus kusee kaikki paikat. Se jopa hyppää sänkyyni kuselle, jos vain on mahdollisuus... Saa nähdä tuleeko tuosta koskaan koiraa, vai olisiko paras tehdä radikaaleja päätöksiä, ihan koiran omaa parasta ajatellen...Katsotaan nyt....