lunta, nimittäin. Aamulla töihin ajaessa lunta vasta tuprutteli hiljalleen, mutta nyt sitä oiken myrskyää alas. Muutamassa tunnissa auto on peittynyt parkkipaikalla täysin, ja odotettavissa on siis ihanat lumityöt kun vihdoin pääsee töistä kotiin =(

Mä en sitten millään jaksa tykätä lumitöistä. Onhan se hyvää kunnolle, mutta yleensä juuri kun olet saanut aurattua pihan, niin se on taas yhtä luminen. Ja pakkohan se on aurata, jotta pääsee autolle ja autolla taas pois pihasta. Se autolla pihasta pois pääseminen onkin sitten toinen juttu. Kunta kun jättää yleensä meidän tien aurauksen viimeiseksi, jos ylipäätänsä tulevat ollenkaan, niin siinä on sitten mukava yrittää päästä tuollaisella autolla eteenpäin. Odotettavissa on taas muutama kiinnijääminen... Viime talvena jäin autolla kiinni lumihankeen ainakin viisi kertaa, joten sama jatkunee tänäkin talvena. Hauska sitten vain kun olet ihan yksiksesi jossain eikä apuja löydy... Sellaisessa tilanteessa olin viime talvena. Jäin jumiin pienellä tiellä, jossa liikennettä oli tyyliin auto tunnissa. Ja kun ei suomalaiset nykyään pysähdy auttamaan vaikka kuinka näyttäisi, että tarttis apua. Onneksi viime talvena kaksi setää pakettiautolla pysähtyi ja saimme yhdessä työnnettyä auton liikkeelle...

 Tämän takia en pidä lumesta ja talvesta sitten lainkaan. Koirat tosin tykkäävät lumesta paljonkin. Hyppivät ja mellestävät kuin pikkupennut aina lumentulon aikaan =D Mutta kyllä se mammankin mieltä lämmittää katsella kahden bullmonsterin lapsellista leikkimistä lumikinoksissa...