Pakko vielä tästäkin muutama rivi kirjoittaa... huomasin eilen sarjaa katsoessani, että olen tullut vanhaksi ja luulotautiseksi. Kun katsoin kyseistä sarjaa ensimmäistä kertaa silloin vuonna -91, mua ei juuri pelottanut vaan totesin sarjan vain olevan hyvä pätkä. Sama ajatus pyöri mielessä vielä uusintakierroksen aikana vuonna -95, tosin silloin jo tuntui hieman oudolta. Mutta auta armias eilen.... odotin koko ajan kauhulla, että Bob näkyisi ekan kerran, jolloin olisin saanut tyyliin sydänkohtauksen! Yhtäkkiä mieleeni onkin hiipunut ajatus siitä, että koko Twin peaks -sarja on maailman kauhein ja pelottavin...

Olen siis vanha kun tämäkin tuntuu kauhealta. Illalla piti kaikki ovet tarkistaa pariin otteeseen, että varmasti olivat lukossa. Yritin katsoa Conania vielä, jotta adrenaliini ja pulssi olisivat laskeneet ennen nukkumaan menoa. Luulin, että Conan autto, mutta koko yön olen nähnyt unta Twin peaksistä. Unessa yritin keksiä keinoa, jolla kertoa Cooperille kuka murhaaja on, ilman että murhaaja saisi tietää asiasta ja tappaisi minutkin. Mutta mikään suunnitelmani ei toiminut ja lopulta Bobkin ilmestyi uneeni....

Taidan jättää sunnuntaina sarjan katsomatta... Näin toivon tekeväni, mutta tiedän, että katson sen kuitenkin. Jos sen katsoisi ilman ääntä, niin se ei tuntuisi niin kauhealta....