Ensi viikolla kotiini saapuu uusi jäsen. Kyseessä on ns. rescue-koira, jonka yritän totuttaa normaaliin elämään. Koira on 4-vuotias shetlanninlammaskoira Kati. Se on ollut sedälläni, joka on nyt sairastunut Alzheimeriin. Valitettavasti sedällä ei ole ollut intoa tai taitoa opettaa Katia, joten koira on melkoinen hermokasa, joka ei osaa pyytää ulos pissalle, ei osaa kulkea hihnassa kunnolla eikä omaa muitakaan normaaleja hyviä tapoja.

Syy miksi Kati tulee vasta ensi viikolla on se, että mun tytöillä on parhaillaan juoksut. Tai Arskan juoksut on jo melkeen ohi, mutta Rompulan vasta alkoi, joten tässä mielentilassa en tahdo tuoda heille uutta perheenjäsentä näytille. Ovathan he tuttuja jo ennestään, mutta mun talo on tyttöjen palatsi, ja uusi koira voi aiheuttaa pientä paikan näyttämistä.

Itseä hermostuttaa melkoisesti miten yhteiselämä alkaa sujua vai alkaako sujua. Ja erityisesti se hermostuttaa osaanko opettaa "noin vanhalle" koiralle tapoja. Pennun opettaminen on helppoa, mutta tämä taitaa olla vaikeampaa. Olen jo jutellut muutaman sheltti-ihmisen kanssa ja kysellyt neuvoja, joten katsotaan nyt....