Mikähän pakkoloma tämäkin on? Olen juossut siellä sun täällä, miettinyt pääni puhki asioista, ja huolehtinut entistä enemmän Katin takia. Vasta tänään iltapäivällä olen ensimmäistä kertaa rentoutunut hetkeksi. Istunut alas ja huokaissut syvään... Kuitenkin kaikki huolet kasaantuvat päälleni. Mietin työasioita ja työpaikkaani. En ole vieläkään nukkunut kokonaista yötä... eli kunnon yöunet ovat olleet kadoksissa nyt yli kuukauden. Ehkä ensi viikolla saisi nukkua... Lekurille on mentävä perjantaina kertomaan miten pakkoloma on mennyt. Olenko rauhoittunut ja nukkunut. Tällä menolla en ole... Mutta miten saisin kierrokset alas? Ehkä nuijanukutuksella... =D

Sain kuulla, että pikkupomoni on kuukausia haukkunut töitäni ja minua. Sain siitä hetkeksi energiaa ja taistelutahtoa, kun mietin, että näytän vielä sille ämmälle. Mutta sitten mieleeni hiipuikin ajatus, että miksi kukaan ei ole puolustanut minua? Olenkohan kuitenkin surkea kirjoittaja? Olenko työpaikkani arvoinen? Pitäisikö antaa ämmälle periksi ja keksiä muuta tekemistä vaihtamalla työpaikkaa? Jos voittaisin lotossa, paikanvaihto olisi helppoa, mutta nyt se ei ole...

Voi kun saisi aivot käännettyä off-tilaan hetkeksi, ja pystyisi rentoutumaan... Yritin sitä muutaman leffan parissa, mutta työt pomppaavat aina mieleeni jossain vaiheessa. Vielä viikko pakkolomaa....