Olen siis todella kaunis...NOT! Unettomat yöt näkyvät jo todella hyvin kasvoistani. Olen vitivalkoinen mustine silmänympäryksin. Lähes säikähdin katsoessani peiliin. No, en ole koskaan ollut kaunis, mutta nyt vielä kauheamman näköinen.

Viime yönä sain kuitenkin ensimmäistä kertaa yli kuukauteen nukuttua viitisen tuntia putkeen. Ehkä tämä pakkoloma todellakin auttaa. Huomenna on aika lekuriin taas miettimään jatkoa. Ystävät ja äitini sanovat etten saa edes harkita töihinmenoa vielä, mutta kun itsestä tuntuu, etten voi vaan kotona istuskella. Järki sanoo, että pakkohan se on hoitaa itsensä ensin kuntoon. Muuten menen puolikuntoisena töihin ja katkean sitten vielä pahemmin jossain vaiheessa. Nyt olen kuitenkin päässyt jo siihen vaiheeseen, etten mieti töitä vuorokauden ympäri. Työt käyvät mielessä vain päiväsaikaan, ja välillä öisin...

Kahden viikon kuluttua mulla olisi talvilomakin. Mutta katsotaan nyt ensin mitä lekuri tuumii seuraavista kahdesta viikosta...Mutta jos hän antaa seuraavat kaksi viikkoa vielä pakkolomaa ja sitte mulla on talviloma siihen päälle, niin olen ollut töistä poissa jo viitisen viikkoa! Otetaankohan mua sitte enää edes töihin? Tuona aikana ehtii jäädä monta juttua kirjoittamatta...*syvä huokaisu*