Eilen oli työpäivä ja jouduin seisomaan (ja haastattelemaan) hiihtäjiä maakuntaviestissä... Kuusi tuntia suoraan auringossa. Kuulostaa ihan mukavalta, mutta kun kyse on minusta, se tarkoittaa sitä, että olen nyt ihan punainen. Punainen kuin rapu. En koskaan tule ruskeaksi auringossa, pelkästään punaiseksi. Jo matkalla kotiin alkoi naamaa kutittaa ja se hehkui lämmöstä kuin takka. Ei kun aurinkorasvaa naamaan. En tosin muista, että olisin koskaan änkenyt auringonoton jälkeistä rasvaa naamaani maaliskuussa Suomessa...

Tänä aamuna punoitus on hieman helpottanut. Mutta nenä loistaa kuin Petteri Punakuonolla... Kuinka tunnenkin olevani tänään todella kaunis... NOT!!!