Sisäkissa Lepakko pääsi sunnuntai-iltana nauttimaan maaseudun ihmeistä... Äiti kävi meillä koiranäyttelyn jälkeen eikä sitten saanut kunnolla laitettua sivuovea kiinni, josta menimme sisälle. Minä vielä kysyin, että "saitko oven kiinni?" ja äiti vastasi myöntävästi. Äiti lähti piakkoin ja minä aloin ompelemaan. Lähes kolmisen tuntia myöhemmin oli koirien ruoka-aika ja lähdin hakemaan niille sapuskaa toisesta huoneesta, kun huomasin, että sivuovi onkin auki!

Heti ensimmäiseksi tuli mieleen, että missä Lepakko on??? Kurkkasin ovesta ulos, mutta ei kissaneitiä näkynyt missään. Laitoin oven kiinni ja juoksin sisällä kaikki huoneet ja piilot läpi, mutta ei Lepakkoa ollut missään. Äkkiä kengät jalkaan ja pihalle kiskittelemään. Aikani kun huutelin, niin Lepakko tuli autotallin takaa sen näköisenä, että mitä huutelet? Sain onneksi neidin melko helposti kiinni, mutta kun lähdin karkuri sylissä ovea kohti, alkoi kauhea rimpuilu, kun neiti ei halunnutkaan enää sisälle.

Täytyy myöntää, että hätä oli jo suuri kun en löytänyt neitiä sisältä, kun ajattelin että tuollainen sisäkissa, joka ainoastaan narussa käy koirien kanssa lenkillä on yksin ollut pihalla ties kuinka kauan. Onneksi tie menee sen verran kaukana, ettei neiti ollut sinne asti mennyt ja jäänyt auton alle...

Nyt Lepakko-neiti juoksee vimmattua vauhtia ovelle aina kun menen edes oven lähettyviltä. Ulkona oli vissiin hauskaa olla vapaana, mutta enpä päästä toiste, ettei neiti vaan ryhdy uhkarohkeaksi ja käppäile tielle saakka...

Näin ne elukat aiheuttaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä....