Tuli sitten viime viikolla rehkittyä ja katseltua maisemiakin samalla oikein olan takaa. Ajelin pääkonttooriin neljä päivää peräkkäin, ja yhteen suuntaan matkaa on siis 120 kilometriä. Muutenkin meinasi tällaiselle aamu-uniselle olla viikko aivan liian rankka. Päivät olivat nimittäin tällaisia:

klo 5.30 herätys, tyttöjen pissattaminen, ruokkiminen, itseni pukeminen

klo 6.30 lähtö työpaikalle

klo 8.00 työnteko alkoi työpaikalla

hyvällä tuurilla, jos oli aikaa... klo 12 lounas

klo 17.00 työpäivä päättyi

klo 18.30-19.30 kotona ja tyttöjen kaa touhuaminen

klo 22-23 nukkumaan

Ei hirveästi kyllä jaksanut touhuta mitään muuta kuin tyttöjen kanssa käydä lenkillä. Torstai-iltana olin niin väsynyt, että en saanut unta. Yliväsymys siis iski. Joten perjantai oli yhtä tuskaa kun en ollut ehtinyt nukkua kuin pari tuntia...

Nelisen päivää kun ajeli tuota samaa reittiä edes takaisin päivittäin, niin alkoi tosin huomata pieniä asioita, joita ei välttämättä huomaa muuten. Perjantaina huomasin puun kaatuneen yön aikana hirviaitaa vasten, samoin illalla kun ajoin kotiin, huomasin, että eräässä kilipukkiaitauksessa olikin vain neljä pukkia paikalla kun aikaisemmin siinä oli ollut viisi. Kaikkea sitä huomaakin, kun jollain konstilla on pidettävä itsensä hereillä.

Torstai-iltana, tai no yöllä klo 23 aikoihin, tuli mentyä ulos pihalle ottamaan valokuvia kun taivas oli niin upean värinen. Tässä teille iltapäivän ratoksi muutama otos "ihasteltavaksi"...