Kävin sitten tänään ottamassa punkkirokotteen. Täällä rannikolla kun tämä punkkiongelma on kohonnut melkoiseksi, niin tuumin, että parasta olla etukäteen fiksu ettei sitten tarvi TBE-viruksen jylläämänä itkeä. Siis rokote ei pidä punkkeja loitolla, mutta eivät siis pysty tartuttamaan muhun tuota aivokuumetta, jonka seurauksena on siis vaikka kuinka vakaviakin jälkitauteja.

Tytöt ovat saaneet punkkilääkkeen jo aikoja sitten ja kohta se pitääkin uusia. Kalliiksi tulee laittaa niihin lääkettä neljän viikon välein, mutta mielummin niin kuin, että joudun pihdeillä irrottamaan punkkeja ja pelkäämään, että tytöt saavat TBE:n. Arskassa on kerran ollut punkki kiinni korvassa ja vaikka se irrotettiin pihdeillä, niin lähti karvat veks korvasta. Yhä tänä päivänäkin näkee punkin puremakohdan Arskan korvassa. Yöök, inhottavia otuksia!

Pitää lähteä sitten työmatkallekin torstaina. En mene kuitenkaan naapurimaata pidemmälle, mutta mukavaa vaihtelua kuitenkin. Onneksi ei tarvitse olla kuin yhden yön poissa =D Äiti joutuu muuttamaan luokseni yhdeksi yöksi, jotta on joku ruokkimassa, pissattamassa ja viihdyttämässä tyttöjä iltaisin. Saas nähdä mitä ne tuumivat, kun äiti kömpii mun sänkyyn =D Mä en pystyisi lähtemään pitemmäksi aikaa reissuun, maksimissaan viikon ja sekin olisi jo tuskaa. Minä kun huolestun noista lapsosistani heti kun olen poissa niiden luota... Ja ikävä on heti kova kun ei kukaan kuorsaakaan korvan juuressa tai laita tassujaan jalkojeni päälle. Onneksi tuolla työmatkalla on sen verran kiire, ettei varmaan ehdi ikävöidä... toivotaan näin ainakin...

Eilen oli aivan upea ilma ja oltiin tyttöjen kanssa lähes koko päivän ulkona. Tytöt olivat ottaneet tehtäväkseen pilkkoa kaikki puusta pudonneet oksat pieniksi paloiksi ja sitä mukaan kun minä haravoin lehtiä kasaan, niin kasan läpi piti juosta kahtasataa, jotta lehdet lentelivät ympäriinsä =D Hetkeksi ne sentään ehtivät pysähtyäkin...