Kävinpäs eilen pitkästä aikaa raveissa. Kyseessä oli tosin paikallisravit, joten mitään maan kuuluja tykkejä ei ollut paikalla, mutta työnkin puolesta oli tuolla käytävä. Päivän hauskin anti oli ponilähtö, jossa pienet pallerot yrittivät kipittää radan ympäri mahdollisimman nopeasti...

Tässä ylivoimaisen voittajan tyylinäyte...

Raveissa muisteltiin myös satavuotiasta suomenhevosta hienolla viestikulkueella, joka jatkoi matkaansa Mikkeliin...

Raveissa käynti ei tosin nykyään enää ole yhtä hauskaa kuin yli 15 vuotta sitten. Syy siihen on harvinaisen selvä; kun ei ole omaa hoitohevosta joka starttaa.

Aloitin hevosten hoitamisen ollessani 11-vuotias ja jatkoin sitä kunnes kirjoitin ylioppilaaksi ja vaihdoin opiskelupaikkakuntaa. Lähes kaikki muistoni noilta ajoilta liittyvät jollain tavalla hevosiin. On ravivoittoja, varsojen syntymisiä, uusia tuttavuuksia, kuninkuusraveja.... Vaikka mitä. Ja vaikka usein luokkakaverit ihmettelivät miksi viitsin vaivautua tallille sen sijaan, että olisin lähtenyt diskoon, niin päätökseni oli ehdottomasti oikea enkä ole sitä koskaan katunut. Sain niin paljon enemmän irti elämästäni ollessani hevosten kanssa, kuin muuten olisin saanut.

Kesät olin aina tallilla töissä. Nyt mietittynä palkka oli todella surkea työmäärään ja työtunteihin verrattuna, mutta minä olisin tehnyt töitä vaikka ilmaiseksi. Aamulla kun pyöräilin ennen kello kuutta tallille kaikkialla oli hiljaista ja kaunista. Hirviä pomppas aina silloin tällöin tiellä eteeni. Tallin oven kun avasi aamulla ja kolmisenkymmentä hevosta hirnahti aamutoivotuksen, niin sen enempää ei 15-vuotias hevoshullu olisi voinut toivoa =) Ruokittuani kaikki, vein osan ulos ja aloitin karsinoiden siivoamisen. Parissa tunnissa oli siivottava 29 karsinaa, jotta pääsi treenaan ensimmäisiä metsään ennen kuin oli annettava päiväruoka ja vaihdettava seuraavat hevoset tarhoihin.

Parhaimmillaan kesäisin minulla oli 4 passia (eli starttaavia hoitohevosia), joiden peruskunnosta hoidin ajamalla tai ratsastamalla niillä metsässä. Sen lisäksi mukaan tuli kaikki ravireissut. Sellaisiakin viikkoja oli kun tyyliin käväisin vain kotona yöllä suihkussa ja vaihtamassa vaatteita... Maanantaina oltiin Seinäjoella, tiistaina Teivossa, keskiviikkona Vermossa, torstaina Kalajoella, perjantaina Kaustisella, lauantaina Oulussa ja sunnuntaina Mikkelissä.... Joka reissun jälkeen valjaat oli putsattava ennen kotiin menemistä ja laitettava seuraavan päivän reissua varten kaikki valmiiksi. Usein en viitsinyt edes pyöräillä kotiin, vaan nukuin tallikamarissa kovalla sohvalla =D

Mutta noita aikoja kaipaa kovasti aina kun käy raveissa eikä mikään tunnu samalta, kun ei voi jännittää oman passinsa puolesta. Vielä minä joskus hankin sen oman kauramoottorini... Siihen asti on kuitenkin vain muisteltava menneitä....