Eilen tuli sitten annettua kolmannen kerran matolääkkeet kissoille... eilen sujui jo paljon paremmin kuin esimerkiksi edellisenä iltana... Siis ekana iltana sain annettua matolääkkeet suht helposti. Frodo veti tabun meneen jauhelihan kera kuten teki myös Morris. No, Princess Leia eli Lepakkohan ei jauhelihaan koske, eikä mihinkään muuhunkaan johon tabun olisi voinut piilottaa, joten se tabu oli vaan murskattava ja liotettava veteen, ja annettava ruiskulla. Ekana iltana tuo siis sujui ihan ok, vaikka neiti Lepakko suuttuikin todella paljon eikä suostunut tuleen mun lähelle koko iltana.

Seuraavana iltana Frodo söi tabun taas jauhelihan kanssa tyytyväisenä, kun taas Morris päätti ettei haluakaan lihaa tai mitään muuta johon sen tabun voisi laittaa. Joten myös Morris sai ruiskulla sen lääkkeen ja siinä samalla poika otti multa verikokeen käsivarresta...Lepakko oli taasen edellisillasta kerännyt vitutuksen määrää siinä määrin, että olin tyytyväinen kun selvisin lääkkeiden annosta hengissä =D Vaikka kiepautin pyyhkeen Lepakon ympärille, niin se sai takatassut sieltä pois, jonka jälkeen se iski kynnet mun käsivarteen ja kun satuin hellittään otetta siitä, se iski hampaansa mun ranteen... =) Sain kuitenkin annettua lääkkeen Lepakolle, mutta itsellä oli sitten vasemmassa ranteessa neljä syvää pistohaavaa Lepakon kulmahampaista sekä käsivarsissa useita verisiä "ralliviivoja"...

Eilen illalla oli sitten viimeinen lääkkeenanto ja taas tyytyväinen Frodo maiskutti lääkkeen meneen jauhelihan seassa. Morriskin suostui syömään lääkkeen jauhelihan kanssa, mutta Lepakon sain kiepauttaa taas pyyhkeeseen. Tosin tällä kerralla otin pyyhkeeksi jättikokoisen pellavapyyhkeen ja kiedoin sen niin, että takatassutkaan eivät päässeet ulos. Nyt lääkkeen anto sujui huomattavasti helpommin, mutta olen kyllä kiitollinen siitä ettei noille tartte ihan joka viikko matolääkettä antaa. Oon myös huomannu, että mitä pienempi eläin, sen vaikeampaa =D Hevosille matolääkkeen anto on niin simppeli juttu, ja koiratkin maiskuttavat lääkkeen ruuan seassa, mutta nuo kissat... Onneks sentään Frodo-poika oli yhteistyöhaluinen, sillä 6-kiloisen kollipojan pitäminen pyyhkeessä pakolla ei ole kaikkein helpointa =D

Rompulan korvakin näyttää jo paremmalta. Kortisoonikuuri loppui, mutta korvatippoja laitetaan vielä tämän viikon. Tuo kortisooni ja korvatipat ovat pistäneet Rompulan juomaan älyttömästi vettä, ja valitettavasti neiti ole pystynyt pitämään kaikkea juotavaansa sisällä kun oon ollu töissä. Joten matoille on sitte päästetty helpotukset. Mutta sille ei nyt voi mitään, enkä ole sitä torunutkaan, mutta kovin häpeissään neiti silti on. No, saanpahan vietyä matot pesulaan kun oikeastikin on aihetta mattojen pesuun =)

Olen muutaman kuukauden ajan jo haaveillut palaavani hevosharrastuksen pariin ja tänään kuulin, että naapurissa olisi hevonen ilman hoitajaa. Joten kun lähden tänään töistä kotiin, niin pitää heti ajaa sen kautta ja kysellä kelpaisko ilmainen "orjatyövoima" =) Mielelläni siis käyn vaikka vaan harjaamassa ja rapsuttamassa hevosia, mutta tällä pystyy/saisi kuulemma ratsastaa ja ajaakin. Mikään ei nimittäin ole rentouttavampaa kuin rapsutella hevosta tai istuskella karsinassa ja kuunnella hevosen rouskuttavan heiniä... Joten toivotaan, että saan tänään taas palattua vanhan harrastuksen pariin... Jollei onnistu, niin etsitään sitten tulevien viikkojen aikana jostain muualta hevonen rapsuteltavaksi... =D