14 vuoden jälkeen pääsin sitten hevosen selkään lauantaina. Tarkoitushan oli ajaa Pipsalla viikonloppuna, mutta kun kelit olivat mitä olivat, ja laidun oli sulanut sen verran, että siellä pystyi ratsastamaan, niin vaihdettiin ajo ratsastukseen. Myönnän, että jännitti aivan hulluna ennen kun pääsin tallille, mutta kun laittelin satulaa selkään ja suitsia suuhun, niin suurin jännitys katosi.

Pipsa kun sattuu oleen korkea tamma, niin selkään kapuaminenkin vaati jo melkoisesti töitä, mutta kyllä mä sinne lopulta pääsin, kun seisoskelin ämpärin päällä =D Kun tallista lähdettiin niin tammalla oli melkoinen kiire ensin, mutta hetken kävelyn ja hälkkäämisen jälkeen tammakin rauhoittui.

Pipsan omistaja piti meille sitten koulutuntia ja tehtiin voltteja, kaseja ja pohkeenväistöjä. Kaikki tämä sellasta mitä en koskaan ole tehnyt aikaisemmin. Mun aikaisemmat ratsastuskokemukset kun ovat raviajoilta, jolloin ravurilla vaan ratsastettiin metsälenkkiä eli suoraan mentiin. Nyt pörrättiin sinne sun tänne ja piti käyttää jalkoja ihan toiseen tapaan kun piti antaa pohkeita... Aikaisemmin epäilin etten jaksa edes 15 minuuttia, mutta puoli tuntia kestin, ja sitten jalat oli ihan tunnottomat... =) Pipsa olisi mennyt kauemminkin, mutta mä en yksinkertasesti jaksanu... tätä se on kun on huono kunto eikä voimaa jaloissa...

Talliin päästyä istuin vielä selässä jonkin aikaa ja yritin saada jalat toimimaan, mutta ei... kun hyppäsin selästä alas, niin jalat antoivat periksi ja pöllähdin persuuksilleni käytävälle =D Pipsa katseli, että mitä ihmettä tuo ämmä oikein touhuaa =)

No, pääsin sentään käytävältä ylös ja sain pestyä Pipsan jalat ja laitettua sen muutenkin kuntoon. Mutta jalkoja särki aivan älyttömästi. Loppuilta menikin sitten venytellessä ja jalkoja valitellessa. Sunnuntai-aamuna oli täysi työ päästä sängystä ylös, sillä kipu oli siirtynyt alemmas eli pohkeisiin. Lehden haku postilaatikolta tuntui kestävän ikuisuuden ja huomasin kävellessäni takaisin jälkeni vastasataneesta lumesta ja olin kuolla nauruun... kävelin heti niin leveesti, kuin olisi ollut railakaskin yö takana =D

Nyt jalat toimii jo hieman paremmin, mutta kyllä niitä särkee vieläkin kun teen kyykkyjä... Pakko vaan harjoitella jalkalihaksia enemmän, jotta jalat vahvistuu ja jaksan tehdä koululiikkeitä kauemmin kuin puoli tuntia =D

Hauskaa kuitenkin oli, vaikka totesinkin, että kyllä se ravurilla ajo on enemmän mun hommia kuin ratsastaminen! =)