Kohta on kulunut viikko siitä kun Morris lähti paremmille hiirimaille ja nyt tuntuu, että asiasta voi jo puhua. Kiitokset kaikille, jotka ovat ottaneet osaa suruun. Morriksen poismeno tuli niin yllättäen, ettei siihen osannut varautua lainkaan...

Kaikki alkoi siitä, että Morris lakkasi syömästä perjantaina. Tarjosin sille yhtä sun toista, mutta mikään ei kelvannut. Lauantaina se jo söi hieman, mutta todella vähän, ja nuokkui vain suurimmaksi osaksi. Se tuntui sunnuntaina aivan kuihtuvan käsissäni ja maanantai-aamuna suunnistettiin heti omalle lekurille. Sen verran pirteä Morris kuitenkin oli, että otti multa verikokeen kun laitoin sitä kuljetusboksiin (inhosi olla boksissa) =) Lekurilla otettiin sitten verikokeet ja hemoglobiini oli vain 70 kun se pitäisi kissalla olla 200. Verisoluissa ei suuria muutoksia kuitenkaan näkynyt. Morris sai kortisoonia ja antibioottia pistoksena ja se piristyikin siitä lähes vuorokaudeksi, ja söi taas ihan normaalisti.

Tiistaina poika näytti illalla taas väsyneeltä, mutta söi kun annoin sille ruokaa. Samanlainen se oli keskiviikko-aamuna ja illalla kun tulin töistä se oli todella vetämätön. Syötin sitä kädestä ja se söi jonkun verran. Minulla oli soittoaika lekurille seuraavana aamuna, joten tuumin, että silloin saa juteltua asiasta lisää. Iltakahdeksan jälkeen havahduin telkkarin ääressä siihen, että Morris huusi kerran. Menin katsomaan sitä ja se oli mennyt sohvan alle piiloon. Kun pääsin sen luo siltä vain valui kuola suusta ja se oli aivan rättiväsyneen näköinen. Soitin siitä paikasta lekurillemme, joka lupasi ottaa meidät heti vastaan. Morris ei sanonut taikka tehnyt mitään kun laitoin sen kuljetusboksiin, joten ajattelin jo silloin, että nyt on asiat todella huonosti.

Lekurilla totesimme, ettei Morriksen hyväksi taida olla mitään tehtävissä. Hemoglobiini oli laskenut entisestään ja Morris oli jo antanut periksi. Päätimme päästää Morriksen kivuista nauttimaan sateenkaarisillan taakse hiirimaille... Lekuri meinasi, että Morriksella oli todennäköisesti kasvain, jolle ei kuitenkaan olisi voinut tehdä mitään.

Onneksi kotona on vielä kaksi kissaa ilostuttamassa kehräyksellään. Kovasti ovat Morrista hakeneet, mutta onneksi Frodolla ja Leialla on toisensa =)