Kävimme sitten Rompulan kanssa tiistaina lekurissa ja uutiset oli kaikkea muuta kuin mukavat. Maksa-arvot olivat nousseet 7 viikon takaisesta lähes kolminkertaisesti =( Muut arvot olivat kunnossa, joten lekuri totesi, että Rompulalla on nyt sitten maksasyöpä...

Olen jo jonkin aikaa arvaillut, että näin on, sillä neiti tuntuu kuihtuvan koko ajan enemmän ja enemmän. Lihakset ovat kaikki surkastuneet ja useissa kohdissa, kuten kallossa ja eturinnassa, näkyvät luut. Meno ei ole lainkaan samanlaista kuin ennen ja Rompula ei jaksa enää edes hypätä autoon, vaan nostan sen sinne.

Kaikesta huolimatta se on nyt viime päivinä ollut kuitenkin hyvin pirteä, leikkii ja silmässä on sitä pilkettä kuten ennenkin. Lekuri tosin sanoi pelkäävänsä syövän olevan nopeasti etenevää, sillä Rompulan kunto on laskenut niin rajusti. Mitään lääkkeitä ei tuohon ole, tai no, olen kuullut syöpähoidoista myös koirille, joita annetaan pääkaupunkiseudulla, mutta en lähde Rompulaa sinne raahaamaan hoitoihin, joista ei ole mitään taetta. Neiti saa nyt ruuan mukana B-, C- ja E-vitamiinia lisänä sekä paljon lihaa, jota kasvilääkinnässä kerrotaan olevan hyväksi syöpää sairastaville.

Menemme nyt vain päivän kerrallaan eteenpäin ja katsotaan mitä tulee. Olen unohtanut kaikki päätökseni siitä mitä kesäloman aikana oli tarkoitus tehdä, ja vietän nyt vain aikaa Rompulan kanssa. Talon ehtii maalata ensi kesänäkin eikä asuntomessut ole todellakaan mikään tärkeä asia. Nyt mennään Rompulan ehdoilla. Itse asiassa en edes pysty ajatella meneväni minnekään, sillä pelkään sitä mitä kotona voisi odottaa, jos lähden jonnekin. Jo pelkästään lähikaupassa käynti saa mut voimaan pahoin...

Kyyneleitä tässä on vierähtänyt useita, en edes tajunnut kuinka paljon ihminen voi itkeä, eikä öisin ole saanut unta, kun on pitänyt tuijottaa Rompulaa. Kasvilääkinnän kurssilla kerrottiin, että koiran sisäelimet käyvät sellaisessa aikatulussa, että klo 02-04 niissä yleensä tapahtuu jotain jos on tapahtuakseen. Eli todennäköisesti Rompulankin tila muuttuu yöllä juuri tuohon aikaan jossain vaiheessa huonompaan suuntaan. Joten en todellakaan voi nukkua tuolloin... Olen sitten istunut ja lukenut tai vain tuijottanut Rompulaa öisin, ja joskus viiden aikaan aamuisin torkahdan aina muutamaksi tunniksi. Ruoka ei maita, ja jos pakotan itseni syömään jotain, niin kaikki tulee pika-pikaa ylös....

Lomaa on vielä jäljellä kaksi viikkoa ja tämä loma menee todellakin historiaan elämäni pahimpana lomana... Joku voi ajatella, että kyseessähän on vain koira, mutta kun ei ole. Rompula on mulle kaikki kaikessa, ilman sitä en todennäköisesti olisi tässä nyt. Rompula on aina ollut mulle kaikkein tärkein asia maailmassa, enkä uskalla edes ajatella aikaa ilman sitä. Mitä mä teen ilman Rompulaa?.....

Kiitokset kaikille ystäville myötäelämisestä ja rohkaisevista viesteistä ja puhelinsoitoista. Arvostan sitä todella paljon... Nyt mennään vain päivä kerralla eteenpäin...