Ei ole taas asiat menny lainkaan niinkuin toivoisi... Torstaina Rompula oli todella kipeä. Se oli ihan veltto, narskutti hampaita, sen huulet tärisi ja se kuolasi koko ajan. Soitin lekurille, joka tuumasi, että kivut johtuvat siitä maksavaivasta, joten annoin Rompulalle kipulääkettä.

Kivut hellittivätkin ja perjantaina neiti vain kuolasi enää. Riikan kanssa tuumattiin, josko se olisi syönyt jotain sopimatonta, sillä neiti myös piereskeli koko ajan. Sattumalta neiti olikin saanut tiistai-iltana ensimmäistä kertaa teurastamolta ostettua broilerin jauhelihaa, joten se sopi täydellisesti kuvioihin. Neiti sai sitten maitohappobakteereita, ja olo näytti paljon paremmalta lauantaina.

Lauantaina menin sitten pyyhkimään neidin turvasta kuolaa pois, kun vahingossa osuin sen alaleukaan vasemmalle puolelle. Rompula vinkaisi oikein lujaa, joten arvasin, että jotain on vialla, koska tämä neiti ei sano mitään, jollei ole todella kipeä. Yritin sitten katsoa sen suuhun, mutta en nähnyt mitään kummallista, mutta suu haisi selvästi. No, siitä tuumasin, että josko sillä olisi hammastulehdus tai muuta vastaavaa. Se oli muuten ihan pirteä, joten tuumin odottavani maanantaille, jotta saisin lekurin käsiin.

Sunnuntai toi sitten taas lisää huolia. Neiti oli taas ihan veltto, kuolasi ja nyt kun koskin sen turpaan, se vinkaisi heti. Mulle tuli kauhea paniikki, että nyt on asiat tosi huonosti, ja soitin päivystävälle lekurille, joka todella mukavasti totesi, että vaiva ei tunnu olevan niin hälyyttävä että tarvitsee päivystävälle tulla!!!! Sanoi tosin, että jos musta tuntuu, että on pakko tulla, niin voi hän illemmalla tulla avaamaan klinikan ovet, niin katsotaan mikä koiraa vaivaa. No, tuollaisen puhelun jälkeen mua ei todellakaan huvittanu lähteä tuon akan luo, vaan soitin meitin oman lekurin kännykkään. Oma lekurimme oli juuri kalassa, mutta sanoi, että voin tulla illalla käymään hänen luonaan kun on päässyt kotiin.

Sinne sitte hurjasteltiin eilen illalla ja lekuri rauhotti Rompulan ja katsoi suuhun, jossa ei ollut yhtikäs mitään! Asiaa tuumattuaan totesi, että suusta tuleva paha haju johtunee mahasta, että sillä on nyt mahassa jotain häikkää. Totesi myös, että se voi johtua maksavaivasta... Sen verran kuitenkin hyviä uutisia, etä vatsassa ei ole kasvainta, sen lekuri varmisti.

Rompula sai sitten kortisoonipiikin, 3 päivän kipupiikin, antibioottikuurin sekä mahalääkettä. Jos nuo nyt auttavat, niin ongelma oli vain mahatulehdus tyyliin ruoasta, mutta jolleivät auta, niin sitten ongelmat johtuvat siitä maksasta.

Tänään Rompula oli aamulla vielä hieman väsynyt morfiinista ja lääkkeistä, mutta selvästi terveemmän näköinen, mutta sehän johtuu noista lääkkeistä. Oikea tila selvinnee torstaina kun kortisooni- ja kipulääke lakkavat vaikuttamasta... Joten tässä mennään taas päivä kerrallaan...

Itse alkaa nähdä piruja joka paikassa ja kuvittelee jo pahinta joka elukasta, mutta onko tuo nyt ihmekään?! Olen nukkunut torstaista lähtien 1-2 tunnin yöunet, joten alkaa tässä puhti loppua itseltäkin. Nyt on kuitenkin tullut taas mietittyä ja valmisteltua itseään siihen, että kohta voi olla aika luopua Rompulasta. En voi olla niin itsekäs, että "kidutan" Rompulaa ja pidän sitä hengissä, jos se koko ajan on kipeä ja sille koko ajan tulee uusia vaivoja... Vaikka se onkin kaikkein tärkein asia elämässäni, niin kuitenkin on ajateltava Rompulan parasta... Mutta katsotaan nyt mitä nuo lääkekuurit saavat aikaan ja murehditaan sitten lisää...

Kiitokset taas kaikille ystäville, jotka olette lähettäneet tsemppiviestejä ja soitelleet. Erityiskiitos taas Riikalle, joka pitää mut järjissäni. Olet todella tärkeä ystävä!