Rompula sitten pääsi säikäyttämään mut oikein kunnolla eilen illalla. Oltiin juuri lähdössä jokailtaiselle kävelylle ja ehditty kävellä jopa 20 metriä kun Riikka soitti. Vastasin kännykkään ja samassa kun aloin puhua, niin Rompula pisti jarrut päälle. Se kääntyi vaan ja katsoi takaisin pihaan päin. Yritin sitä maanitella lähtemään, mutta neiti vaan pisti istumaan selkä menosuuntaan päin. Tässä vaiheessa olin jo ihan varma siitä, että nyt neiti on todella kipeä, koska se ei ole koskaan kieltäytynyt lähtemästä kävelylle/lenkille.

Pala nousi jo kurkkuun ja mielessä pyöri päivystävät eläinlääkärit, mahdolliset lääkkeet ja vaikka mitä. Sanoinkin Riikalle, että nyt on pakko lopettaa, että Rompula pisti jarrun päälle. Kun lopetin puhelun ja ängin kännykän taskuuni, niin Rompula nousi seisomaan ja lähti iloisesti ravaamaan isolle tielle lenkki mielessä!!!! Neiti ei vain suostunut kävelemään kun puhuin puhelimessa, sillä viime viikkojen aikana olen Rompulan kanssa kävelyllä ollessani höpöttänyt sille koko ajan, kehunnut sitä hienoksi, taitavaksi ja upeaksi kun se jaksaa kävellä, joten Rompula vissiin ajatteli ettei hän halua kävellä, jollei saa mun täydellistä huomiota!! =D Onko mulla pilalle hemmoteltu koira?! =)

Myöhemmin illalla totesin taas, että se joka on väittänyt kissoja ja koiria vihamiehiksi ei ole käynyt meillä. Arska veteli lenkin jälkeen sikeitä sohvalla, kun Frodo sateisen syysillan karaistamana päätti hakeutua lämpimään paikkaan nukkumaan, ja asettui Arskan kylkeen kiinni...

Siinä ne sitten nukkuivat koko illan vieretysten sangen tyytyväisinä elämän menoon... =D