En ole ehtinyt tännekään kirjoitella kun koko ajan tunnun olevan lennossa joka suuntaan. Ja kun hetkeksi ei tarvitse töiden takia juosta, niin sitten tulee oltua kotona tyttöjen kanssa... Rompulan lääkekuuri lähenee loppuaan, ja neiti on ollut ihan pirteä ja tyytyväinen. Minä tietenkin maalailen piruja seinille ja pelkään, että asiat menee taas huonompaan suuntaan kun lääkkeet loppuu. Mutta pakkohan se on vain katsoa päivä kerralla, ja tehdä sitten päätös kun sen aika koittaa...

Vielä ainakin Rompula on pirteä ja jaksaa leikkiä leluilla ja käydä lenkillä. Uusin lelu, lähes kolmemetrinen mato, sai tytöt innostumaan oikein kunnolla ja sitä kannettiin ympäri huushollia vaikka kuinka kauan. Rompula tyytyi kantamaan matoa ja makaamaan sen päällä, mutta Arskallahan oli heti pahat mielessä ja se yrittää hajottaa sen pieniksi palasiksi. Vielä se ei kuitenkaan ole onnistunut siinä, sillä Rompula vie madon aina mukaansa...

Jos täällä elämä sairaan koiran kanssa välillä on muutakin kuin huolta ja itkua, niin kaikkialla se ei sitä ole. Sain tänään tiedon, että rakas ystävämme Aku matkaa sateenkaarisillalle iltapäivällä sairauden lannistamana... Voimia ja halauksia Akun perheelle, olette ajatuksissamme...