Tuli sitten vietettyä koko viikonloppu kotona, tehden lähestulkoon ei mitään. Tosin ihan hyvä, että välillä on tällasia rauhallisia viikonloppuja, sillä seuraavat viikot ovatkin todella kiireisiä eikä juuri viikonloppuisin tule kotona maattua...

Olen löytänyt erittäin rentouttavan tavan nollata pään... Askartelu ja käsityöt on sellainen muutenkin, mutta tämä ei kuluta mitään muuta kuin hieman silmiä... Jostain kumman syystä sitä tulee aina vähän väliä istuttua keittiön pöydän ääressä katsellen ulos lintulaudalla pörrääviä lintuja. Mä raahaan sinne laudalle kilokaupalla sapuskaa viikottain, joten siellä on välillä melkoinen ryysis. Eräänä päivänä laskin yli 60 pikkulintua, joten paljon on vieraita =D Yksi pikkulinnuista yrittää olla jonkinlainen vahtimestari, pikkupomo, ja se aina yrittää valloittaa koko laudan itselleen. On hyvin punkeromainen ja taistelee viimeiseen saakka jokaisesta ruokapalasta...

Tänä viikonloppuna kävi ensimmäistä kertaa ihan uusi vieras lintulaudalla. Aikansa nautiskeli siinä kunnes siirtyi talipalloja maistelemaan...

Pikkukissa Xena sitten taas viihdyttää mua sisällä... tai saa hermot kireelle. Se on sellainen otus, ettei toista ole. Välillä sen saa käydä irrottamassa verhoista, välillä se istuu tyttöjen pokaalien välissä kirjahyllyn päällä tai yrittää hypätä kattolamppuun!! Eli erittäin villi tapaus...

Yleensä se kävelee koirien päällä niinkuin ne olisi jotain tyynyjä ja usein se "petaa" tassuillaan nukkumapaikkaa Arskan päälle. Tytöt jaksaa sitä aikansa, kunnes ne hattuuntuu. Rompula alkaa katsoa siihen malliin, että "kohta tuolta kirpulta lähtee henki", jolloin Xena rauhoittuu. Jotenkin se tuntuu aistivan, että nyt ei kannata tuon vanhan mummun lähelle mennä. Arska alkaa taasen leikkiä ja haukkua Xenalle, jolloin pikkuneiti päättää ettei se noin ison punkeron kanssa leiki, jolloin se siirtyy johonkin muualle nukkumaan.

Aina välillä kuitenkin ollaan rauhassa ja kavereita kaikkien kanssa...

Ensin Rompulalle pusu...

... sitten Arskalle...

... ja sitten ruvetaan leikkimään!

Mä jo ehdin Rompulan hot spotin parantumista hehkuttaa viime viikon lopulla, niin eikös neiti mennyt tänä aamuna kun olin lähdössä töihin raapimaan sitä niin, että verta alkoi taas tulla =( Ei muuta kuin ratamoa päälle ja komentamaan, ettei siihen saa koskea! Toivottavasti neiti ei sitä nyt raavi kun olen töissä...

Viikonloppuna Rompulakin katseli kaihoisasti pellolle ja pihalle tullutta lunta, mutta ei sitä pahemmin kiinnostanut pakkasella olla pihalla.

Vanhuus alkaa näkyä ja tuntua, sillä iltaisin Rompulalla on aina kauhea kylmä, vaikka talossa olisi kuinka lämmin. Käärin sen aina vilttiin, ja puolen tunnin kuluttua neiti jo näyttää siltä, että nyt ei enää palele. Eilen illalla se istui erittäin tyytyväisenä vieressäni kun grillasin takassa makkaraa... eikä eilen paleltanut ollenkaan =) Oliko sitten syynä takan äärellä istuminen vaiko lämmin makkara? =D