Eilen kauhunsekaisin odotuksin lähdin sitten töistä kotiin huomatakseni, että shortsipuku oli yhä Rompulan päällä! Ei ollut saanut sitä otettua pois eikä siis myöskään ollut raapinut niskaansa! Jippii!!

Mutta pessimistinä epäilen, että on vain ajan kysymys koska neiti repii puvun pois päältä. Tänäkin aamuna se huokaisi syvään ja alkoi puuskuttaa (kuten se tekee ollessaan pahalla päällä) kun laitoin puvun sille päälle. Oli vaan pakko todeta, että puku on pidettävä päällä kunnes iho on hyvä. Tosin äiti lupasi meille ommella kunnollisen puvun, kunhan ehtii, ettei tarvitse mun vanhoja shortseja pitää päällä...

Mutta tämä on ollut sellaista vuoristorataa jo useamman kuukauden, ettei uskoisi... yhtenä päivänä elämä näyttää hymyilevän, ja toisena mut nakataan alas pilvilinnoista ja kovaa. Mä oon Rompulan takia stressanu aivan älyttömästi ja mun verenpaine on taas ihan uusissa sfääreissä ja päänsärky on päivittäistä. Viime yönä nukuin eka kertaa oikein kunnolla sitten ties koska, tuntui vaan niin hyvältä kun neiti ei ollut raapinut... mutta koskaan ei tiedä millon tämä nousu taas muuttuu laskuksi... varmaan tänään Rompula on repiny puvun pieniksi paloiksi...

Uusi ongelma on kuitenkin ilmestynyt siinä, että neiti on päättänyt ettei syö. Mitkään herkutkaan ei kelpaa, jollen sitten syötä niitä kädestä ja mieluiten olohuoneessa!! Keittiössä mikään ei Rompulan mielestä maistu miltään... Eilen illalla se söi vain vähän ja tänä aamuna vaan nuuhkaisi sapuskaa, ja totesi, että ei kiitos. Joskus se syö sen sapuskan pari tuntia myöhemmin kun olen sitä tarjonnut, mutta nyt en voi lähteä töistä kesken kokeilemaan kelpaisko ruoka. Eikä sapuskaa voi jättää tarjolle, sillä se häipyy alta nanosekunnin Arskan mahaan... Pitänee käydä kaupassa ostamassa lisää nakkeja illaksi....