Hitto tätä vuodatusta... naputin jo äsken pitkän selostuksen, joka katosi tallennusvaiheessa bittiavaruuteen.... ARGH!

Eli kaikki uudestaan taas kerran... Pennulle sitten sattuu ja tapahtuu koko ajan jotain. Kakara juoksenteli sunnuntaina pihalla samaiseen menoon kuin aina ennenkin. Frodo tuli sitten sitä kiusaamaan mukaansa, ja kakara lähti kissan perässä takapihalle, jossa on hirmuisesti marjapuskia ja sivuilla pitkää heinikkoa. Siellä ne viilettivät ja heittäytyivät puskien juureen. Aikani manailtua sain kakaran sieltä pois, joka oli ihan tyytyväinen päivän tekosiinsa =)

Muutamaa tuntia myöhemmin huomasin Divan turvassa näppyjä ja kakara alkoikin hetimiten raapia itseänsä. Hetken kuluttua näppyjä oli jo enemmän, myös korvalehdissä, ja silmäluomet alkoivat turvota. Viestiä kasvattajalle, että mitä mä teen??!

Annettiin kakaralle sitten kyytabletti, joka muutaman tunnin kuluttua rauhoittikin kutinaa ja turvotuskin laski. Enää Diva ei näyttänyt Mike Tysonilta, turpiinsa saaneelta nyrkkeilijältä...

Tämä kuva ei edes näytä pahalta...

Yöllä kutina alkoi sitten uudestaan eikä kakara ollut paikoillaan hetkeäkään. Aamulla silmäluomet olivat taas turvonneet ja taas viesti kasvattajalle. Päädyttiin sitten antamaan vielä toinen kyytabletti, joka sitten hoiti homman. Näppylät, punoitukset, turvotus ja kutina saatiin onneksi pois.

Mietin koko sunnuntain, että mistähän tuo allerginen reaktio johtui, mutta en keksinyt muuta kuin, että siellä takapihalla on todennäköisesti heinikossa tai marjapuskien juuressa ollut jotain pistävää. Joko nokkoset ovat tehneet temppunsa tai sitten pihallani asustavat miljoonat polttomuurahaiset...

Kun saatiin ulkonäkö kuosiin niin sitten vuorossa olikin psyykkinen puoli... Kakara oli nimittäin hoksannut, että kaiken tämän kutinan aiheutti jokin asia ulkona, joten hänpä ei enää mene ulos. Jos sain houkuteltua kakaran eteiseen, se seisoi vain siellä jalat täristen eikä millään halunnut ulos. Kun kannoin sen pihalle, se vain seisoi jäykkänä, kunnes alkoi rimpuilla sisälle.

Avuksi otettiin sitten isosisko Arska sekä nakkipaketti. Arska ja Diva molemmat hihnaan ja vein ne vierekkäin ulos. Kovasti kakara otti tukea ja turvaa Arskasta ja uskalsikin kävellä pihalla soratiellä. Arska taasen viilipyttymäiseen tapaansa vaan katseli ihmeissään, että mikä homma tää nyt on ku pitää olla pihalla hihnan päässä? Nakkien avustuksella ja Arskaa matkien sain Divan taasen tekemään tarpeensa ulos. Aikaa kului kolmisen päivää, mutta nyt kakara taas ilmoittaa ovella, että on hätä ja on päästävä ulos.

Mutta takapihan nurmikolle kakara ei suostu astumaan jalallakaan! Etupihan nurtsilla vedetään kyllä samaa vauhtia kuin ennen, mutta takapihalle ei mennä. Jos edes yritän houkutella kakaraa sinne, niin se pysähtyy ja alkaa sutimaan jaloillaan taaksepäin. Kuin härkä valmiina taistoon =) Ihan hyvä kun ei haluakaan mennä sinne, mennään sitten talvella kun on lunta maassa, niin ei pääse ainakaan muurahaiset kimppuun.

Kommenteissa oli kyselty Arskan ikää ja kolumnin jatkoa. Arska-neiti viettää muutama päivä ennen joulua 6-vuotis synttäreitään (oli pakko ihan tarkistaa KoiraNetistä, sillä eihän se voi olla vielä noin vanha!!!), eli nyt neiti on reilut 5,5 -vuotias. Arskan kirjoittama Koiranelämää -kolumni, joka on ilmestynyt viikonloppuliite Murussa on ollut kesän ajan lomalla, kun liite supistettiin 16-sivuiseksi. Kyselin eilen kolumnin jatkosta, mutta kukaan ei osannut vielä sanoa mitään. Lehtimaailmassa on tällä hetkellä meneillään kovat ajat, ja joka paikasta supistetaan ja kiristetään kukkaronnyörejä. On hyvin mahdollista, että liite jää nykyiseen muotoonsa, jolloin kolumni ei välttämättä mahdu enää mukaan. Mutta sitä kaipaavat voivat laittaa asiasta palautetta liitettä julkaiseviin lehtiin... ;)