Kakaralle on sitten pukannut päälle mörkökausi. Kaikki on kauheata, sillon kuin siltä tuntuu, ja kaikkea pitää hieman pelätä. Välillä tosin kakara unohtaa, että mörkökautena pitäisi pelätä, mutta jos sattuu, ettei saakaan kuten tahtoo, niin sitten joka paikassa on mörköjä.

Tällä hetkellä pelottavin juttu on käydä pissalla pimeässä... =) Maalla kun asutaan ilman lähinaapureita, niin iltamyöhäsellä ja yöllä, ei tuo terassinvalo kanna oikein kauas. Ja olen opettanut koiruudet käymään hieman kauempana portailta/terassilta tekemässä tarpeensa, niin nyt on tenkkapoo kun ei valo riitä sinne kauas. Vaikka lähden itse kakaran mukaan pissapaikalle, niin kakru vaan seisoo ja katsoo sisälle. Vaikka kävelemme ympäri pihaa, joskus jopa tunnin verran, niin millään ei voi tehdä tarpeitaan valon ulkopuolelle. Pissalla voi käydä nopeasti, mutta kakkoshätää ei voi tehdä pimeässä =D

Viikonloppuna mulla oli taskulamppu yöllä mukana ulkona, mutta se ei riittänyt neidille valoksi. Iso hätä tehtiin mielummin sisälle kuin ulos pimeään... Eilen raahasin sitten iskän kalastusvalon, joka on tyyliin valonheitin, jossa voisi vaikka esittää teatterin näytelmää, mukanani pitkin pihaa. No, se alkoi jo Divan mielestä oleen hieman parempi ratkaisu ja iso hätäkin tehtiin ulos. Tosin ei tuota nyt viitsisi koko ajan raahata mukanaan, mutta pakko kai se on... =)

Sisällä pelottavaa on Leia, jos se tulee pimeältä vintiltä alakertaan. Tosin se on pelottava vaan muutaman sekunnin ajan, kunnes kakara huomaa, että kissa sieltä tulikin. Mitäshän se seuraavaksi keksii pelätä??! =)

Nyt kakara on myös kasvanut sen verran jalkaa, että ylettyy jakkaralta syömään sapuskansa. Mulla on aina ollut tapana laittaa koirille ruokakupit jakkaran päälle, ettei tartte seistä jalat koukussa tai levällään ja syödä alaspäin. Divan oma jakkara on hieman korkeampi kuin Arskan, eikä se ylety vielä kunnolla siihen, joten neidit on saanu vaihtaa jakkaroita nyt hetkeksi kunnes kakara kasvaa vielä enemmän. Hyvin kuitenkin sujuu jo jakkaralta syönti eikä kuppi ole kertaakaan tippunut alas (mitä taas Arskalla tapahtu koko ajan pienenä!). Syömistahtikin on hieman rauhoittunut, ja kakara ei enää vedä kaikkea kerralla kurkusta alas...

Eilen illalla oli sitten täyttä tuskaa oli metsässä lenkillä. Hirvikärpäsiä oli miljoona. Ei ne onneksi koirien kimpussa olleet, mutta sitäkin enemmän mun kimpussa. Ehtivät purra mua poskesta ja korvasta, jossa on ihanat jäljet ja päässä on mukavia patteja. Kun tultiin autolle ja otin takin pois, niin takinselkämys oli täynnä hirvikärpäsiä. Niitä oli siinä kymmeniä! Menee hermot kun lenkki menee ihan piloille, kun joutuu koko ajan kiskoon noita otuksia irti päästä =(

No, hirvenmetsästys alkaa viikonloppuna, joten sillon tuskin enää uskaltaa metsään. Ainakaan noille meidän reiteille. Kai se on sitten tyydyttävä kiertämään hiihtokeskuksen polkuja. Tänä iltana lähdetään kuitenkin vielä Rockyn mukana hiekkakuopille lenkille, ja huomenna kakara saa kakkosrokotuksen, jonka jälkeen päästään ensi viikolla pentukouluun! =)