Takana on sitten muutama päivä jo kotona, väsystä ja kauheasta jetlagista kärsiminen, mutta oli matka kyllä sen arvoinenkin! Eiköhän tämä väsymys jossakin vaiheessa hellitä :)

Kaksi viikkoa Australiassa oli aivan liian lyhyt aika, mutta nythän on sitten syy palata takaisin jossain vaiheessa :) Pikkuveli jäi sinne ainakin puoleksi vuodeksi, ja hieman olen kyllä kateellinen. Toisaalta olin todella iloinen päästessäni kotiin ja takaisin tyttöjen luo. Ikävä oli aivan mahoton, etenkin toisella viikolla.

No, itse reissuun... Ensinnäkin, niin EN ENÄÄ KOSKAAN tule matkustamaan mihinkään Kiinan kautta!! Kiinan tullit ja tarkastukset oli kyllä sellasia, että olen iloinen, että päästiin ylipäätänsä kotiin. Jo menomatkalla meitä käsiteltiin kuin karjaa tai rikollisia. Pelkästään tankkauksen ajaksi laskeutuneesta koneesta meitä johdatettiin muutaman passintarkastuksen jälkeen bussilla tyhjään terminaaliin, jossa jonotettiin ensin 50 minuuttia uudelleen passintarkastukseen sekä turvatarkastukseen. Sen jälkeen jouduttiin istumaan lähes tunti +40 asteisessa huoneessa ilman juotavaa. Tuolta meidät vietiin passintarkastuksen kautta suoraan bussiin ja takaisin koneeseen, passintarkastuksen jälkeen. Emme siis nähneet ketään muita kuin koneessaamme matkustavia, mutta silti passit tarkistettiin viitisen kertaa.

Sama ruljanssi kun tultiin kotiinkin, mutta silloin eurooppalaisilta otettiin passit ja liput! Siinä sitten seistiin taas 50 minuuttia ja odoteltiin, että saadaanko passit takaisin. Kuulemma ottivat passit tarkastaakseen, että onko joku sanonut tai kirjoittanut jotain negatiivista Kiinasta. Ulkomaisista toimittajistahan tuolla ei pidetä, joten tuskanhikeä jo pukkas kun en saanut passia takaisin. Kävi jo mielessä, että ovat löytäneet mun nimen kansainväliseltä toimittajalistalta ja pääsen kuulusteluihin. Mutta sain onneksi passin takaisin, tosin viimeisenä, joten hieman sydän jo pamppaili... Mutta ei siis koskaan enää Kiinaan tai Kiinan kautta mihinkään!

31 tunnin lentämisen jälkeen oltiin sitten vihdoin Sydneyssä :) Tietenkin mein tuurilla rinkat oli sitten jäänneet sinne Kiinaan, niin oltiin ekat kaksi päivää ilman omia vaatteita.

Heti ensimmäisenä suunnattiin kuitenkin Bondi Beachille :) Oli pilvinen päivä, joten ihmisiä oli todella vähän paikalla... Näin kuitenkin heti suosikkirantavahtini, joten loma ei olisi voinut paremmin alkaa :)

Meillä oli hostellihuone ihan Bondin vieressä, ja paikka oli siisti ja toimiva. Saatiin kolmen hengen huone, joten ei tarvinnut jakaa tilaa muiden kanssa. Ja näkymät mein huoneenikkunasta olivat täydelliset, suoraan Bondille! :)

Ekat kaksi päivää shoppailtiin vaan systerin kanssa tarvittavia tavaroita kun ne rinkat kerran olivat vielä hukassa, ja odoteltiin broidin tuloa paikalle. Broidi kun tuli toista kautta kuin me, ja eka lento oli peruttu, niin broidi saapui Sydneyyn vasta päivän myöhemmin. Sen jälkeen aloitettiin sitten kunnon turistielämä ja lähdettiin lautalla ajelemaan. Lautalta näki kaikki kiinnostavat kohteet ja muutenki sillä ajaminen oli mukavan raikasta (muutenhan tuolla oli koko ajan +24 - +28 astetta)...

Harbour bridge

Sydney

Käytiin parissa akvaariossa ihastelemassa erilaisia otuksiakin...

Käytiin myös Sydneyn Wildlife Parkissa katselemassa kenguruita, koaloita, alligaattoreita, käärmeitä, hämähäkkejä... Siellä oli kaikkea! Rentouttava kokemus oli päästä perhoshuoneeseen... se oli siis iso ja korkea huone, jossa lenteli satoja erilaisia perhosia ympäriinsä. Ne tulivat luo ja istuivat päällekin, ja olivat todella kauniita.

Muina päivinä käytiin sitten shoppailemassa, Chinatownissa, Manlyssä ja satamassa. Paljon tuli ajeltua bussilla edestakaisin, mutta vinkkinä, jos joku on menossa Sydneyyn, niin ostettiin sellainen viikkopassi, jolla sai ajaa bussilla, lautalla ja junalla niin paljon kuin halusi. Passi maksoi 41 dollaria eli vajaat 30 euroa, ja oli hintansa väärtti.

Uusi vuosi vietettiin sitten Bondin rannalla. Ensin tuumattiin josko oltaisiin menty satamaan katsomaan maailmankuulua ilotulitusta, mutta kun telkkarista nähtiin millainen ryysis ja meno puoltoista miljoonaa muuta ilotulitusvahtaajaa sai aikaiseksi, niin päätettiin jäädä Bondille, jossa oli ihan omat pippalot ja ilotulitukset. Bondilla nähtiin satamaan kello yhdeksän ilotulitus eli ns. lasten ilotulitus, ja sekin oli hieno. Mutta Bondilla oli rento ja hauska meininki, ja onpahan melkoinen muisto, että on Bondilla ottanut vastaan vuoden 2011!

Seuraavana päivänä ajeltiin taas lautalla sekä käytiin iltapäivällä IMAXin leffateatterissa. Sydneyn IMAX-teatterissa on maailman suurin IMAX-kangas, ja se oli melkoinen kokemus katsoa siltä 3D-leffaa. Itse leffa oli surkea, mutta sen katsominen melkoinen juttu. Ja kangas oli mieletön!! Korkeampi kuin meikäläisen omakotitalo, itse asiassa varmaan jotain 3 omakotitaloa korkea :)

Sydney oli aivan upea paikka, mahtavasti kaikkea katseltavaa ja upeita shoppailupaikkoja, ihania ihmisiä. Juteltiin monien paikallisten kanssa, ja jo pelkästään Bondilla istuminen ja ihasteleminen oli kokemus. Mä olin eräänä aamuna jo aamukuudelta rannalla ja odottelin auringonnousua, ja juttelin surffareitten kanssa. Se oli yksi hienoimmista kokemuksista reissun aikana. Sydney on ehdottomasti paikka, jossa haluan käydä vielä uudestaan, viikossa ei ehditty katsoa puoliakaan kaikesta...

Sydneystä sitten lennettiin Brisbaneen sukulaisten luo kyläilemään. Sukulaiset asu Brisbanen esikaupungissa, jonne piti ajella vajaan tunnin verran. Heillä oltiin sitten melkein koko seuraava viikko. Käytiin sukukokousten jälkeen Brisbanen lähettyvillä olevassa Koala sanctuaryssa katselemassa lisää eläimiä ja maisemia.

Mä nyt en mielelläni laita ittsestäni tänne kuvia, mutta jotta uskotte, niin päästiin ihan rapsuttelemaan kenguruitakin. Olivat isossa aitauksessa, jonne sai vaan mennä, rapsuttaa ja ruokkia niitä. Olivat suhteellisen väsyneitä, mutta tuona päivänä olikin +33, joten itsekin oli ihan naatti...

Tuosta hellehatusta tuli mun ykköskapine koko matkan ajaksi. Mä heti ekana päivänä poltin selkäni ja päänahkani, vaikka käytin 50-kertoimista aurinkorasvaa. Tuon hatun kun ostin, niin helpotti kummasti oloa :) Raahasin sen mukanani Suomeenkin, mutta saa nähdä tuleeko ensi kesänä sellasia ilmoja, että sitä tarvitsee pitää päällä :)

Pikkuserkkuni vei meidät sitten yhtenä päivänä Mount Tambourinelle, joka on siis sademetsää. Käveltiin siellä useita kilometrejä ihastellen maisemia...

Kuvassa näkyvä silta oli se mitä pitkin käveltiin aluksi. Korkeanpaikankammoiselle oli haastavaa kävellä tuossa, oli todella korkealla ja kaiken lisäksi tuo silta liikkui sivuille!!! Mutta selvisin siitä ja olen ihan ylpeä ittestäni :)

Sademetsässä tulikin napsittua melko lailla kuvia, oli sen verran erilaista kuin meidän metsät koto-Suomessa...

Oltiin myös pikkuserkulla yhden yön... Hän asui puolentoista tunnin matkan päässä Brisbanesta, keskellä ei-mitään. Hänen farminsa oli 65 hehtaaria iso ja ns. takapihalla oli lauma villejä kenguruita :) Ja sateisen päivän jälkeen pihalla oli satoja sammakoita. Oli melkoista tuskaa saada unen päästä kiinni yöllä, kun sammakkolaumat kurnivat ikkunan ulkopuolella. Varmaan tunnin kuuntelin niitä ennen kuin vihdoin nukahdin!

Hassua oli mielestäni myös se, että pikkuserkullani, joka asuu maapallon toisella puolella, on myös kaksi bullmastiffia! Miten onkaan sattunut, että meillä on sama maku koiraroduissa?! :) Odotin innolla näkeväni hänen bullmastiffeja, eteenkin kun kuulin, että Axel oli jo 14 vuoden ikäinen. No, nämä bullmastiffit olivat ns kantarotua eikä niiden sukutaulussa ollut laisinkaan eurooppalaista taikka amerikkalaista verta. Sen myös näki ulkomuodossa, ei näyttänyt mun silmään lainkaan bullmastiffilta!

Axel 14v bullmastiffi

Mutta samanlaisia höppänöitä ne kyllä oli kuin munkin bullkkarit, vaikka näyttivätkin enemmän rhodesiankoirilta :)

Brisbanesta lähdettiin sitten kotimatkalle juuri ennen tulvia. Nyt kotimaassa on ollut kauheata katsella kaikkia kuvia Brisbanesta ja sieltä esikaupungista, jossa sukulaisten luona asuttiin. Kaikki veden alla... ostoskeskus, jossa shoppailtiin tuliaisiakin jäi melkein kokonaan veden alle, ja viranomaiset pelkäsivät, että se luisuu jokeen... Onneksi meidän sukulaiset asuvat sen verran korkealla kukkulalla, että tulvat eivät yltäneet sinne saakka. Pikkuserkun farmi joutui veden varaan päiväksi, mutta vesi ei noussut niin korkealle, että vesi olisi tullut talon sisälle.

Onneksi päästiin kuitenkin pois ajoissa, muuten ei oltaisi tuolta esikaupungista päästy kentälle ja koneeseen lainkaan.

Kaksi viikkoa meni hurjan nopeasti, mutta hauskaa oli. Mutta oli todella hauskaa tulla kotiin kun Arska ja Aikku oli vastassa. Aikku oli niin ilonen, että luulin sen jo räjähtävän :) Arska sen sijaan esitti mulle aluksi kylmää puolta, neiti oli sen verran loukkaantunut kun olin sen jättänyt, ettei voinut heti olla ilonen mun paluusta. Nyt ollaan kuitenkin jo hyvää pataa :D

Adahkin on kasvanut aivan mielettömästi kahdessa viikossa. Mun pienestä bulkkarinpennusta on tullu jalkaa kasvanut pikkuneiti, jota tuskin jaksaa enää edes nostaa! Meillä on sängyssä öisin melko ahdasta, kun kaikkien kolmen tytön on saatava nukkua ihan mussa kiinni tai mun päällä... Etenki Adah ei ole tainnut tajuta, että se on jo iso tyttö, pikkuneiti haluaa nimittäin maata mun päällä :)

Nyt sitten suunnittelemaan uutta reissua :) Mutta kuten tytöille sanoin kun tulin kotia, niin toiste en niitä enää jätä näin pitkäksi aikaa... seuraava reissu elokuussa Skotlantiin kestääkin vain 4 päivää ;)