Tämä viikko on kyllä edennyt taas niin ylä- ja alamäkisenä, että toivottavasti tällaisia viikkoja ei tule usein vastaan.

Arskan kanssa käytiin lekurissa maanantaina. Lekuri teki kaikenmaailman taivutustestit ja selvisi, että Arskalla on kipeä olkanivel. Taitettaessa jalkaa taaksepäin siitä ottaa kipeetä. Eteenpäin venytettäessä siihen ei koske. Lekuri tuumasi, että se on joko rasittanut sen tai tapaturmaisesti loukannut sen. Vaiva on kuulemma hyvin yleinen metsästyskoirilla, jotka juoksevat ryteiköissä. Sopisi kuvaukseen tosin... kunhan joku selittäisi Arskalle ettei sen tartte aina metsälenkillä juosta siellä ryteikössä, vaan ihan polullakin voi kävellä?!

No, lekuri tuumasi, että ennen kun kuvataan voisi kokeilla kortisoonipiikin pistämistä suoraan olkaniveleen. Mietti kovasti, että onnistuukohan se, kun kuulemma 90% koirista antaa hälle hammasta kun hän yrittää pistää piikin suoraan niveleen. Mä vakuutin, että varmasti onnistuu, ja niinhän se onnistui. Mulla on nimittäin maailman kiltein koira, joka ei sanonu mitään eikä liikahtanut senttiäkään vaikka pistettiin tosin kipeään paikkaan ja suoraan niveleen!!

Lekurikin kehui, että kyllä on harvinaisen kiltti koira :) Nyt sitten katsellaan kaksi viikkoa onko tuosta apua. Viikon Arska syö vielä lisäksi kipulääkkeitä. Jos ensi viikolla neiti vielä ontuu, niin sitten etupää kuvataan tarkasti, ja edessä voi olla jopa kirurgisia toimenpiteitä...

Mutta toivotaan siis parasta. Ontuminen on selvästi vähentynyt tuon piikin jälkeen, mutta vasta ensi viikolla näkee sen sitten varmuudeksi. Neiti on saanut yhä jatkaa ulkoilua remmin jatkeena ja hiemanko neitiä ottaa päästä kun en päästä sitä kiipeilemään lumivallien päälle, kirmaamaan pellolle tai yleensäkään riehumaan pentujen kanssa :)

Lekurista kun päästiin kuulin suru-uutisen. Mun nuoruusvuosien tuttava oli viikonloppuna tapettu :( Vaikkei hirveesti oltu enää viime vuosina tekemisissä, niin oli shokki kuulla kyseinen uutinen. Ollaan me viime vuosinakin aina moikattu ja kuulumiset kyselty vaikkei niin paljon olla tavattu kuin silloin nuorena. Väkisin on tällä viikolla aina hiljaisina hetkinä ajatukset kääntyneet tuttavaani ja kaikkiin yhteisiin juttuihin, joissa oltiin... Liian aikaisin näin upea ihminen vietiin pois...

Tämänkään tapauksen takia ei nyt musta paljon tämän enempää irtoa... ei vaan jaksa... lopuksi muutamia kuvia junioreista otettuna sunnuntaina, kun oli ihanan keväinen ilma...